- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: vinka)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vinkata yhteydessä
- Slangissa
- 1910 lähtien
- suomivinkata
- nykyruotsivinka ’viitata, kutsua viittomalla’, vink ’viittaus, vihje’
- saksawinken ’antaa merkki, viitata, iskeä silmää’ anglosaksi wincian, englanti wink ’sama merkitys’ jne.
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
vinkkaa ’vilkuttaa; viitata’
← ruotsi vinka ’vilkuttaa, viittoilla’ (tanska, norja vinke, islanti vinka ’sama merkitys’ ← keskialasaksa winken ’iskeä silmää, antaa merkki’), vink ’silmänisku, (käsi)merkki; vihje’.
Johdoksia: vinkkari ’(auton) suuntaviitta, ‑vilkku’, vinkki ’vihje’