- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: svirvel)
- suomivirveli
- nykyruotsisvirvel ’heitto-onki; pyöry, leikari’
vir-ve-li (3 tavua) · 7 kirjainta
Lathyrus pratensis j.m. hiirenherne, -näkä l. -riista, jäneksen-käpälä l. -nätkin, keltanätkin, kurenpapu, linnunherne, maite, nätinruoho, nätkimä, nätkin, nätkymä, virne, virveli, virvilä, voiheinä.puoluetoveri, rahamies ja aatelismies af Virvelin iloitsi, että Elman mies olisi voitu tehdä kelvottomaksi puolue-taisteluun, menetettyään kansalaisluottamuksensa.Keskeisin ero perhokalastuksessa käytettäviin välineisiin ja heittotekniikkaan on siinä, että virvelissä ei hyödynnetä siiman painoa, vaan vieheen tulee olla niin raskas, että sen paino riittää purkamaan siimaa kelalta.2 213 esiintymää · 0.8 / milj.
Taivutusluokka 6 (paperi)
Yleisimmät: virveli 26 % · virvelillä 24 % · virvelin 21 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-irʋeli
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Virveli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/virveli