aar­ni­o

erisnimi, substantiivi/ˈɑːrnio/
Jaa
Viittaa artikkeliin

aar-ni-o (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 8 594. yleisin sana

Johdettu sanasta: aarni

Merkitykset

  1. tiheikkö, esim. aarniometsä
  2. (mytologia)aarnihauta
  3. (kuvaannollinen)mikä tahansa aarreaitta, aarteisto yms.

Esimerkkilauseet

Siinä kutoutui yhteen niin monta seikkaa, jotka olivat omiaan herättämään vastenmielisyyttä rouva Aarniossa — tukahuttavat alkaalihöyryt, maksamattomat vuokrat, naurettava puku ja Väinö!
— Immi Hellén, Eeva Aarnio
Mut sen asujan rinnassa aarnio on niin syvänä, sammumatonna, ilo kaartuvi ylitse kattonsa sen niin laajana, loppumatonna.
— Eero Eerola, Maamieslauluja
Aarnion ei näytetty tienneen, että Ünsal olisi ollut välittömässä hengenvaarassa, tai missä, milloin ja miten tämä olisi ollut tarkoitus tappaa.
— Wikipedia: Jari Aarnio

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan aarnio lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Lehden aiempia päätoimittajia ovat olleet muun muassa Aulis Aarnio, Antero Jyränki, Lars D.
— Wikipedia: Oikeus (lehti)
Singlen tuotannosta vastasivat yhtyeen laulaja-lauluntekijä Vesa Aleksi sekä Pekka Aarnio.
— Wikipedia: Soma (yhtye)
Ha, haa", varatuomari Aarnio nauroi makeasti.
— Olli Karila, Polkkatukkainen madonna
Pirkko Aarnio on suomalainen ääninäyttelijä.
— Wikipedia: Pirkko Aarnio

Etymologia

1aarnio1 – (suunnattoman) suuri puu tai möhkäle, kookas ihminen, jättiläinen; (mytologisena olentona:) aarteenvartija; ahne

Sanakirjassa
Käsitellään sanan aarni yhteydessä

Sanojen alkuperä hämärä, mahdollisesti sama kuin s.v. aarni2 mainitut sanat, tai ← kantagermaani (kantaskandinaavi) *arniaz, *arn(w)iaz, vertaa muinaisnorja ǫrnir ’jättiläinen; jättiläisen nimi; käärme’, johd. kantaskandinaavin sanasta *arnuz, vertaa islanti ǫrn, nykyruotsi örn ’kotka’. suomen sanat ehkä sekaantuneet alun perin aarretta merkinneeseen homonyymiin aarni2.

Samaa juurta olevia sanoja

2aarnio2 – maahan kätketty aarre

Sanakirjassa
Käsitellään sanan aarni yhteydessä

. — suomi → pohjoissaame ārdnâ, arˈdnâ-, ādnahawˈde ’aarrehauta’ ja nykyruotsi (kansanr.) ārnia, ārniå, āniå ’aarrekätkö’.

Sanojen alkuperä hämärä (usein niihin on etym. liitetty s.v. aarni1 mainitut sanat) ? ← kantagermaani *azni- (→ länsigermaaninen *arni-) → muinaisyläsaksa ar(a)n, uusyläsaksa erne ’viljankorjuu, sato’, anglosaksi rug-ern ’kuukauden nimi; oikeastaan rukiinkorjuu’. suomessa olisi edellytettävä merkityksenkehitystä ’sato’ (jota pidettiin hyvin arvokkaana) → ’aarre’. Muitakin epävarmoja olettamuksia on esitetty.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

17 667 esiintymää · 6.7 / milj.

Suomi24
5.6
Sanomalehdet
32.3
Aikakauslehdet
12.8
Wikipedia
6.6
Reddit
22.4
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 3 (valtio)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːrnio

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Aarnio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aarnio