vai­mo

substantiivi/ˈʋɑi̯mo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vai-mo (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 380. yleisin sana

Merkitys

  1. naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimoMatilla on vaimo ja kolme lasta.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Jos vaimo oli noitumisella miehestään vierotettu, piti miehen, jos tahtoi häntä entiselleen saada, ottaa vaimonsa kenkään vettä, juoda se ja sitten yli vasemman olkapäänsä viskata kenkä pois.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
"Oi, siitä olen niin iloissani!" vastasi hänen vaimonsa, hihittäen; ja niin hän luullakseni olikin; mutta sen syytä en käsittänyt.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Myös naisiin liittyvät kunniakysymykset olivat yleinen kaksintaisteluhaasteen esittämisen syy, kuten vaimon, siskon tai tyttären kunnian loukkaaminen, vietteleminen tai raiskaaminen.
— Wikipedia: Kaksintaistelu

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vaimo lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Silloin hyökkäsivät vaimot, lapset ja vanhemmat miehet kauemmas satamajohteelle.
— Hall Caine, Man-saaren tuomari
Katseltuaan häntä kiireestä kantapäähän nuori vaimo tunsi hänen sanansa tosiksi.
— Adolf Stern, Rikostoverit y.m. novelleja
Vanha oli hän ollut jo silloin, kun hän otti vaimokseen nuoren Katarina Tavastin.
— Jalmari Finne, Rakkaudentarina
Mutta Skovbyn sairashuoneessa istui Mörck vaimoineen tyttärensä vuoteen ääressä.
— Poulsen Ellen Kruuse, Tulevaisuudentoiveita

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, pohjoissaame, ersämordva
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvaimo
karjalavaimo ’vaimo; nainen’ (uud.; ← suomi)
virovaim (g. vaimu) ’henki, sielu; haltija, haamu; (hist.) maaorjuuden aikana moisiossa päivätyötä tehnyt talonpoikaisnainen’, vaimne ’henkinen’, vaimukas ’älykäs, henkevä’, vaimustada ’ihastuttaa, innostaa’

(viro → liivi vaim ’henki’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame vaiˈbmo (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’sydän; (E U Lu myös) mielenlaatu, luonne; (Ko myös) vatsa’
ersämordvaersämordva ojme, mokšamordva vajmä ’hengitys, hengenveto; henki, sielu; elävä olento’.

Sanan alkuperäinen merkitys lienee ollut ’henki, sielu’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • missis
  • ux.
  • uxor
  • wife

Esiintymistiheys

811 138 esiintymää · 309.0 / milj.

Suomi24
308.7
Sanomalehdet
110.1
Aikakauslehdet
74.0
Wikipedia
231.1
Reddit
101.3
Tekstitykset
603.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: vaimo 46 % · vaimon 23 % · vaimoa 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑimo

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaimo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaimo