ar­ve­lut­taa

verbi/ˈɑrʋelutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ar-ve-lut-taa (4 tavua) · 10 kirjainta · Suomen kielen 9 810. yleisin sana

Johdettu sanasta: arvella

Merkitys

Esimerkkilauseet

Häntä asia jonkin verran arvelutti ja hän esitti arvelunsa Philinelle.
— Johann Wolfgang von Goethe, Wilhelm Meisterin oppivuodet
Oli jo sukeutua pieni väittely, mutta painui se toki, sillä Kaisaa alkoi taas arveluttaa se Sikas-suvun lukutaito.
— Maiju Lassila, Kilpakosijat
Hän ottaa käyttöön arveluttavatkin keinot periaatteella "sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittu", sillä uuden ja vanhan avioliiton välissä on taistelutanner, jota ei aivan helposti ylitetä.
— Wikipedia: Isän vanha ja uusi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan arveluttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Mutta hiukan arveluttaa, jos hän kovin pöhnäisenä ja rankkisena tänne ilmestyy.
— Eino Railo, Kyösti Wilkuna ihmisenä -- kirjailijana -- itsenäisyysmiehenä
Se oli kyllä totta, mutta sittenkin arvelutti toisia — varsinkin vanhaa Haragosta.
— Arvi Järventaus, Maahantulo

Etymologia

arvella + johdin -utta

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

14 689 esiintymää · 5.6 / milj.

Suomi24
6.3
Sanomalehdet
4.7
Aikakauslehdet
4.0
Wikipedia
1.1
Reddit
4.4
Tekstitykset
1.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: arveluttaa 73 % · arvelutti 8 % · arveluttava 5 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin arveluttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäarvelutanarvelutinolen arveluttanutolin arveluttanut
sinäarvelutatarvelutitolet arveluttanutolit arveluttanut
hänarveluttaaarveluttion arveluttanutoli arveluttanut
mearvelutammearvelutimmeolemme arveluttaneetolimme arveluttaneet
tearvelutattearvelutitteolette arveluttaneetolitte arveluttaneet
hearveluttavatarveluttivatovat arveluttaneetolivat arveluttaneet
passiiviarvelutetaanarvelutettiinon arvelutettuoli arvelutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäarveluttaisinolisin arveluttanut
sinäarveluttaisitolisit arveluttanut
hänarveluttaisiolisi arveluttanut
mearveluttaisimmeolisimme arveluttaneet
tearveluttaisitteolisitte arveluttaneet
hearveluttaisivatolisivat arveluttaneet
passiiviarvelutettaisiinolisi arvelutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäarveluta—
hänarveluttakoonolkoon arveluttanut
mearveluttakaamme—
tearveluttakaa—
hearveluttakootolkoot arveluttaneet
passiiviarvelutettakoonolkoon arvelutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäarveluttanenlienen arveluttanut
sinäarveluttanetlienet arveluttanut
hänarveluttaneelienee arveluttanut
mearveluttanemmelienemme arveluttaneet
tearveluttanettelienette arveluttaneet
hearveluttanevatlienevät arveluttaneet
passiiviarvelutettaneenlienee arvelutettu

Infinitiivit

1. infinitiiviarveluttaa
1. inf. pitkä muotoarveluttaakseen
2. inf. inessiiviarveluttaessa
2. inf. inessiivi, passiiviarvelutettaessa
2. inf. instruktiiviarveluttaen
3. inf. inessiiviarveluttamassa
3. inf. elatiiviarveluttamasta
3. inf. illatiiviarveluttamaan
3. inf. adessiiviarveluttamalla
3. inf. abessiiviarveluttamatta
3. inf. instruktiiviarveluttaman
4. infinitiiviarveluttaminen
5. infinitiiviarveluttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiarveluttava
Passiivin 1. partisiippiarvelutettava
Aktiivin 2. partisiippiarveluttanut
Passiivin 2. partisiippiarvelutettu
Agenttipartisiippiarveluttama
Kieltopartisiippiarveluttamaton

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Arveluttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/arveluttaa