1hummata1 – hurjastella; (lapsista:) kisailla, vehdata
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Levinneisyys
- laajalti murt.
hum-ma-ta (3 tavua) · 7 kirjainta
Kun kello laskeutui alas, touhusi ja rehki koko lorumaan kansa niin tavattomasti, että Kiljuset, jotka aina muualla olivat tottuneet siihen, että he eniten hummasivat, joutuivat hiukan ymmälle.Niin hän hummaa, niin hän hurraa, nukkunuttuun kyrrää, kurraa, päänsä huppuun hukuttaa, kelloa kun kukuttaa, päivällä jo nukuttaa.Neljäkymmentä hummaa pyörii nokalla …" Kiviojan miehet jatkavat 1920 -luvulla kulkuaan markkinoilla ja muilla matkoilla.viro murt. homma ’hevonen’ ← suomi tai nykyruotsi murt. Viro.
755 esiintymää · 0.3 / milj.
Taivutusluokka 73 (salata)
Yleisimmät: hummaa 52 % · hummata 32 % · hummaamassa 16 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-umːɑtɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Hummata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hummata