hu­ve­ta

verbi/ˈhuʋetɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hu-ve-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 10 947. yleisin sana

Merkitys

  1. vähetä, valua hukkaan

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

He olivat, näet, joka sorkka, pelkkää köyhää kansaa, varsinkin, kun enimmät poro-, lohi- ja voikaupat hupenivat tavallisesti viinahumalaan tai kiiltorihkamaan Kemin markkinoilla.
— Lauri Haarla, Marketan kosto
— Mikä parempi minun olisi sitten elää sillä entisellä jälelläni, lantteja laskien, huolehtien, ettei vain omaisuus vähenisi, hupenisi... Ja kuolema tulisi kumminkin.
— Pentti Haanpää, Kolmen Töräpään tarina
Perinteinen kapitalismi on tähän asti jättänyt luonnonpääoman vähälle huomiolle, mutta sen merkitys talouselämälle alkaa vähitellen käydä ilmiselväksi: toimintaympäristö saastuu, kalakannat hupenevat, juomakelpoisen veden määrä vähenee ja luonnonmetsät katoavat.
— Wikipedia: Luonnonkapitalismi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan huveta lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kaikki jäälle jätetyt laatikot ja varastot hupenivat tässä myrskyssä kuin akanat tuuleen.
— Sven Hedin, Navalta navalle II
Perusia ei ollut valmistautunut piiritykseen ja ruokavarastot hupenivat nopeasti.
— Wikipedia: Lucius Antonius
Omaisuus hupenee päivä päivältä ja seuraavana päivänä yhä enemmän hupenee.
— Elizabeth Charles, Helenan perhe

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hupa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, ersämordva, unkari
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhupa ’huono, heikko; helposti kuluva’, huppēla ’pieni, heikko (lapsesta)’
karjalahupa ’pieni, huono, hoikka; nopeasti kuluva’, hupi ’huvi’, hupaine ’pieni’, hupaisa ’hupeneva’, huveta (prs. hupenou), hupavuo ’vähetä, pienetä’
lyydihuba ’pieni’, hubeta ’pienetä, vähetä’
vepsähuba ’huono, heikko’, hubeta, hubenuda ’huveta, vähetä’
virohuba, ‑ne, ‑s, murt. hube ’murea, rapea, hauras, löyhä; mieluisa, hauska, hupaisa’, huvi (uud. 1800-luv., ilmeisesti ← suomi) ’mielenkiinto, kiinnostus; etu, hyöty’, huvitada ’kiinnostaa’
–? liivi obāz, obāĺi, oʾbbi ’myöhäinen’, oʾbbə ’myöhään’

(suomi → luulajansaame håhpē ’ravitsematon ruoka’, pohjoissaame hoppe, hopˈpel, inarinsaame hoppeel ’hupeneva, pian loppuva’, nykyruotsi murt. Suomi hopo(gär) ’sama merkitys’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva tšova, tšovińe, mokšamordva šə̑va, š(ə̑)vańä ’ohut, hieno’
unkarisovány ’laiha; niukka, hedelmätön’.

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.dwindle

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • dwindle

Esiintymistiheys

12 604 esiintymää · 4.8 / milj.

Suomi24
4.8
Sanomalehdet
10.8
Aikakauslehdet
4.6
Wikipedia
3.3
Reddit
3.9
Tekstitykset
2.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 72 (vanheta), vokaalivaihtelutyyppi E

Yleisimmät: hupenee 35 % · hupenevat 17 % · hupeni 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huveta taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähupenenhupeninolen huvennutolin huvennut
sinähupenethupenitolet huvennutolit huvennut
hänhupeneehupenion huvennutoli huvennut
mehupenemmehupenimmeolemme huvenneetolimme huvenneet
tehupenettehupenitteolette huvenneetolitte huvenneet
hehupenevathupenivatovat huvenneetolivat huvenneet
passiivihuvetaanhuvettiinon huvettuoli huvettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähupenisinolisin huvennut
sinähupenisitolisit huvennut
hänhupenisiolisi huvennut
mehupenisimmeolisimme huvenneet
tehupenisitteolisitte huvenneet
hehupenisivatolisivat huvenneet
passiivihuvettaisiinolisi huvettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähupene—
hänhuvetkoonolkoon huvennut
mehuvetkaamme—
tehuvetkaa—
hehuvetkootolkoot huvenneet
passiivihuvettakoonolkoon huvettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuvennenlienen huvennut
sinähuvennetlienet huvennut
hänhuvenneelienee huvennut
mehuvennemmelienemme huvenneet
tehuvennettelienette huvenneet
hehuvennevatlienevät huvenneet
passiivihuvettaneenlienee huvettu

Infinitiivit

1. infinitiivihuveta
1. inf. pitkä muotohuvetakseen
2. inf. inessiivihuvetessa
2. inf. inessiivi, passiivihuvettaessa
2. inf. instruktiivihuveten
3. inf. inessiivihupenemassa
3. inf. elatiivihupenemasta
3. inf. illatiivihupenemaan
3. inf. adessiivihupenemalla
3. inf. abessiivihupenematta
3. inf. instruktiivihupeneman
4. infinitiivihupeneminen
5. infinitiivihupenemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihupeneva
Passiivin 1. partisiippihuvettava
Aktiivin 2. partisiippihuvennut
Passiivin 2. partisiippihuvettu
Agenttipartisiippihupenema
Kieltopartisiippihupenematon

Riimit

-uʋetɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huveta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huveta