hur­rik­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kestittävä anelija, joka pyyteli nuottamiehiltä kaloja ja tarjosi vastalahjaksi kahvia tai viinaksia; almunanoja, kiertelevä vaihtokaupan tekijä, kaupustelija; morsiusavun kerääjä
  2. jokin karvainen (koira, kissa, lammas, susi; parta, turkki, vaate)

Etymologia

hurrikka1 – kestittävä anelija, joka pyyteli nuottamiehiltä kaloja ja tarjosi vastalahjaksi kahvia tai viinaksia; almunanoja, kiertelevä vaihtokaupan tekijä, kaupustelija; morsiusavun kerääjä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hurrikas yhteydessä

(suomi → luulajansaame hurrēk ’puuhun hakattu merkki, joka osoittaa missä tie kulkee’).

Sanueen alkuperä hämärähkö. Sen pohjana on katsottu olevan hurri1 ’vuohi’ tai ’karvainen olio’ ja on oletettu merkityksen kehitystä → ’(halv.) vasta-alkaja, ensikertalainen’ → ’vieras, outo’ (~ ’vieraalle tehty karsikkopuu’) ~ ’vaihtokaupan harjoittaja’ jne. Toisaalta sanue on liitetty avioliittotermistöön: hurri (johd. sanasta hurtta) alkuaan ’susi’ ~ ’kulkukoira’ →→ ’sulhaseksi pyrkivä’ → ’morsiusavun keruussa kulkeva sulhanen’; hurri ’kosija, sulhanen’ sanan feminiiniseksi vastakohdaksi olisi syntynyt hurrikas ’avioon lupautunut tyttö, avioksi tavoiteltava nainen, morsiusavun kerääjänainen’; samantapainen merkityksen kehitys on ollut susi sanalla ja sen johdoksilla Karjalankannaksella ja Inkerissä.

Tutkimuskirjallisuutta (7)
  • Juvas 1931 SST 188 (hurrikas ’ensikertalainen’ ~ ’karsikko’ ~ ’vieras, outo’)
  • Fossenius 1951 Majgren 140 (’karvainen’)
  • A. Vilkuna Vir 1952 22–30 (’vuohi’)
  • Andersson 1953 Budkavlen 32 65 (’vuohi’)
  • Talve 1960 KV 40 271–73 (’karvainen’ ~ ’karsikko’)
  • K. Vilkuna 1964 KV 44 140 (’vuohi’)
  • Nirvi 1982 Suomi 123:3 11–23 (susi hääsanastossa) , 90–94 (~ hurri, hurrikas)

hurrikka2 – jokin karvainen (koira, kissa, lammas, susi; parta, turkki, vaate)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hurri yhteydessä
Vastineita
eteläkarjala

Deskr.-sävyinen sanue. Sen on otaksuttu olevan laajan levikin saanut slanginomainen sana ja pohjautuvan sanaan hurtta ’isokokoinen koira’; rakenteeltaan vertaa mörkö ~ mörri, pörrö ~ pörri (Gan 1786) ’susi’, körri ’kummitus’, (karva)turri jne., mutta hurri voi olla myös viimeksi mainittujen ‑rri loppuisten sanojen mallin mukaan syntynyt deskr. muodoste, ei välttämättä hurtta sanan johdos. Katso myös hurrikas.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

eteläkarjalaeteläkarjala (Suistamo Suojärvi) hurri ’karvainen ihminen tai eläin, suuri pellavakuontalo, huono tai karvainen vaate’, hurrikas ’jouhista tehty kinnas’.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (5)
  • Juslenius 1745 SSC 115 (’vuohen kutsumahuuto’ = ’vuohi’)
  • Ojansuu Vir 1909 171 (hurri alk. ? ’vuohen kutsumahuuto’)
  • A. Vilkuna Vir 1952 25
  • K. Vilkuna 1964 KV 44 140
  • Nirvi 1982 Suomi 123:3 90–94 (hurri ← hurtta)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hurrikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hurrikka