- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin gäck ’jekku; narri, hupsu’ ← keskialasaksan geck ’narri, hupsu; tyhmä’.
jek-ku (2 tavua) · 5 kirjainta
Kauan istui hän näin tuijotellen, mutta yht'äkkiä kirkastui katse ja siihen ilmestyi tuo vahingoniloinen ilme, mikä siinä oli aina silloin, kun hän oli saanut tehneeksi jonkun jekun kapitalisteille.Jotaki jekkua sille pitää keksiä, se oli yhtehööne päätös.Loki ei kuitenkaan tehnyt vain harmittomia jekkuja, vaan kuolettavia ja pirullisia tekoja, jotka eivät jääneet kanssaeläjiltä huomaamatta.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan jekku lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Hahmo oli lähinnä ryhmän koomisin jäsen, joka teki jekkuja muille ryhmän sankareille.Lainasana, jonka lähteenä ruotsin gäck ’jekku; narri, hupsu’ ← keskialasaksan geck ’narri, hupsu; tyhmä’.
4 625 esiintymää · 1.8 / milj.
Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: jekku 43 % · jekkuja 17 % · jekun 14 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ekːu
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Jekku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jekku