keu­la­pak­ka

substantiivi/ˈkeu̯lɑˌpɑkːɑ/
Jaa

Yhdyssana: keula + pakka

Merkitys

  1. (merenkulku)pääkantta ylempänä oleva aluksen keulimmainen kannen osa

Etymologia

keula + pakka

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Vuoronsa mukaan miesten piti olla uutkiikissä, yöt, päivät, tunti kerrallaan seisoa keulapakalla tähystämässä aavaa merenselkää.
— Samuli Paulaharju, Wanha Raahe
Tällä hetkellä kapteeni Blomsberry saapui hytistä puolipukimissaan keulapakalle, jonne hänen upseerinsakin olivat syöksyneet.
— Jules Verne, Kuun ympäri
1400 -luvun lopulta lähtien kaleerin keulapakan, rambaten, päälle asennettiin 3-5 tykkiä.
— Wikipedia: Kaleeri

Esiintymistiheys

12 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikeulapakka
Genetiivikeulapakan
Partitiivikeulapakkaa
Essiivikeulapakkana
Translatiivikeulapakaksi
Inessiivikeulapakassa
Elatiivikeulapakasta
Illatiivikeulapakkaan
Adessiivikeulapakalla
Ablatiivikeulapakalta
Allatiivikeulapakalle
Abessiivikeulapakatta

Riimit

-ɑkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet