kil­kut­taa

verbi/ˈkilkutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kil-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. päästää useita peräkkäisiä lyhytkestoisia kiliseviä ääniä

Esimerkkilauseet

Surra täytyy Seelian, kirkossa käydä, klaverilla virsia kilkuttaa ja rukoilla.
— Joel Lehtonen, Paholaisen viulu
Mutta kunhan hakkaat, kilkutat, kalkutat ja panet veden lirisemään aikasi tässä iankaikkisuuden kiertokoulussa, ehkä ne muisti Sinua, ystäväni Kessunen, muuta nimeä tiedäkään, siinä lopputiloituksessa, vaikka tuli mieleesi vain siili ja siilin tappaja.
— Heikki Klemetti, Ei ne olleetkaan viimeiset
Asemalla oli rautalangalla roikkumassa kiskonpätkä, jota alettiin kilkuttaa, jonka jälkeen pommeja alkoi pudota ja kaikki etsivät suojaa.
— Wikipedia: Luumäki

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kilkuttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Härkien kellot kilkuttivat hauskaa, mutta yksitoikkosta musiikkiaan.
— Mayne Reid, Rajavartiosto

Etymologia

onomatopoeettinen

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.tingle

Englanninkieliset vastineet

  • tingle

Esiintymistiheys

539 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: kilkuttaa 55 % · kilkuttamaan 16 % · kilkuta 15 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kilkuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkilkutankilkutinolen kilkuttanutolin kilkuttanut
sinäkilkutatkilkutitolet kilkuttanutolit kilkuttanut
hänkilkuttaakilkuttion kilkuttanutoli kilkuttanut
mekilkutammekilkutimmeolemme kilkuttaneetolimme kilkuttaneet
tekilkutattekilkutitteolette kilkuttaneetolitte kilkuttaneet
hekilkuttavatkilkuttivatovat kilkuttaneetolivat kilkuttaneet
passiivikilkutetaankilkutettiinon kilkutettuoli kilkutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkilkuttaisinolisin kilkuttanut
sinäkilkuttaisitolisit kilkuttanut
hänkilkuttaisiolisi kilkuttanut
mekilkuttaisimmeolisimme kilkuttaneet
tekilkuttaisitteolisitte kilkuttaneet
hekilkuttaisivatolisivat kilkuttaneet
passiivikilkutettaisiinolisi kilkutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkilkuta—
hänkilkuttakoonolkoon kilkuttanut
mekilkuttakaamme—
tekilkuttakaa—
hekilkuttakootolkoot kilkuttaneet
passiivikilkutettakoonolkoon kilkutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkilkuttanenlienen kilkuttanut
sinäkilkuttanetlienet kilkuttanut
hänkilkuttaneelienee kilkuttanut
mekilkuttanemmelienemme kilkuttaneet
tekilkuttanettelienette kilkuttaneet
hekilkuttanevatlienevät kilkuttaneet
passiivikilkutettaneenlienee kilkutettu

Infinitiivit

1. infinitiivikilkuttaa
1. inf. pitkä muotokilkuttaakseen
2. inf. inessiivikilkuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivikilkutettaessa
2. inf. instruktiivikilkuttaen
3. inf. inessiivikilkuttamassa
3. inf. elatiivikilkuttamasta
3. inf. illatiivikilkuttamaan
3. inf. adessiivikilkuttamalla
3. inf. abessiivikilkuttamatta
3. inf. instruktiivikilkuttaman
4. infinitiivikilkuttaminen
5. infinitiivikilkuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikilkuttava
Passiivin 1. partisiippikilkutettava
Aktiivin 2. partisiippikilkuttanut
Passiivin 2. partisiippikilkutettu
Agenttipartisiippikilkuttama
Kieltopartisiippikilkuttamaton

Riimit

-ilkutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kilkuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kilkuttaa