kirk­ko­vak­ka

substantiivi/ˈkirkːoˌʋɑkːɑ/
Jaa

sisältää sanat: kirkko + vakka

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. puinen kannellinen astia eli vakka, jota käytetään kirkkomatkan aikana

Esimerkkilauseet

Majatalon isäntä nuuski eteensä — kaupunginkellarissa oli ollut niin monenlaisia, ettei ensi hetkenä saattanut arvata, kannettiinko sieltä viinitynnyriä vaiko ryssän nurkkajumalan kuvaa, vaiko Sigrid Silcken kirkkovakkaa.
— Maila Talvio, Itämeren tytär I Kaukaa tullut
Ei ollut pieni tyttö odottanut joulua hartaammin kuin Lienan kirkkovakkaa.
— Maila Talvio, Rukkaset ja kukkaset

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikirkkovakka
Genetiivikirkkovakan
Partitiivikirkkovakkaa
Essiivikirkkovakkana
Translatiivikirkkovakaksi
Inessiivikirkkovakassa
Elatiivikirkkovakasta
Illatiivikirkkovakkaan
Adessiivikirkkovakalla
Ablatiivikirkkovakalta
Allatiivikirkkovakalle
Abessiivikirkkovakatta

Riimit

-ɑkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet