kirk­ko­vak­ka

substantiivi/ˈkirkːoˌʋɑkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kirk-ko-vak-ka (4 tavua) · 11 kirjainta

sisältää sanat: kirkko + vakka

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. puinen kannellinen astia eli vakka, jota käytetään kirkkomatkan aikana

Esimerkkilauseet

— Nii mutta eihän nyt kukaan kirkkovakkaansa tuvassa pidä.
— Maila Talvio, Rukkaset ja kukkaset
Majatalon isäntä nuuski eteensä — kaupunginkellarissa oli ollut niin monenlaisia, ettei ensi hetkenä saattanut arvata, kannettiinko sieltä viinitynnyriä vaiko ryssän nurkkajumalan kuvaa, vaiko Sigrid Silcken kirkkovakkaa.
— Maila Talvio, Itämeren tytär I Kaukaa tullut
Ei, vaan hän istui aivan yksikseen suuren tuvan pöydän ääressä aterialla, mistä ei puuttunut juhlapöydän runsautta: potateos-hedelmät ja nauriit höyrysivät suurissa kasoissa, sianliha ja linnunliha kiiltelivät rasvalampareissa paistinkaukalon keskellä, juusto oli kuin rattaanpyörän puolikas ja limppu kuin hollolalainen kirkkovakka.
— Maila Talvio, Linnoituksen iloiset rouvat

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kirkkovakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kirkkovakka