kirkkovakka
substantiivi/ˈkirkːoˌʋɑkːɑ/kirk-ko-vak-ka (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- puinen kannellinen astia eli vakka, jota käytetään kirkkomatkan aikana
Esimerkkilauseet
— Nii mutta eihän nyt kukaan kirkkovakkaansa tuvassa pidä.Majatalon isäntä nuuski eteensä — kaupunginkellarissa oli ollut niin monenlaisia, ettei ensi hetkenä saattanut arvata, kannettiinko sieltä viinitynnyriä vaiko ryssän nurkkajumalan kuvaa, vaiko Sigrid Silcken kirkkovakkaa.Ei, vaan hän istui aivan yksikseen suuren tuvan pöydän ääressä aterialla, mistä ei puuttunut juhlapöydän runsautta: potateos-hedelmät ja nauriit höyrysivät suurissa kasoissa, sianliha ja linnunliha kiiltelivät rasvalampareissa paistinkaukalon keskellä, juusto oli kuin rattaanpyörän puolikas ja limppu kuin hollolalainen kirkkovakka.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑkːɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kirkkovakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kirkkovakka