kok­ka­pu­he

substantiivi/ˈkokːɑˌpuheˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kok-ka-pu-he (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: kokka + puhe

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. vitsi, sukkeluus tai leikkisä huomautus

Esimerkkilauseet

Ketään ei ihmetyttänyt, että isäntä taasen pysytteli pitkät ajat kamarissaan, eikä liioin sekään, että hän nyt näytti entistä raihnaisemmalta, jopa unohti miltei kokonaan kokkapuheensakin.
— Johannes Linnankoski, Taistelu Heikkilän talosta
Komeita kemuja, ilotulia ja kaikenmoisia huvituksia oli joka taholla, naurua ja kokkapuheita kuului kaikkialla, kaikki tahtoivat näyttää iloansa, että korkein läänitysherra oli niin terveenä ja hyvissä voimissa perille päässyt.
— Charles Deslys, Kuninkaan toverit
Kliininen aineisto sai Freudin vakuuttumaan tuollaisesta teoriasta, mutta Breuerin, Charcot 'n ja Chrobakin irralliset kokkapuheet palasivat hänen muistiinsa vasta myöhemmin.
— Wikipedia: Sigmund Freud

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kokkapuhe lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Nauraen ja kokkapuheita lasketellen he täyttivät tehtävänsä uljaasti.
— Arvi Järventaus, Rummut
Kaikissa tiloissa ja viattomilla, leikillisillä kokkapuheillansa sai hän jos minkä seuransa pysymään iloisella ja hyvällä tuulella.
— Pietari Päivärinta, Elämän havainnoita III
Saadaksensa kertoa lystillistä juttua tahi laskeaksensa kokkapuheita ei hän säästä omaa isäänsäkään...
— Nikolai Gogol, Reviisori
Rouva Lynde nauroi hyväntahtoisesti pienelle sukkelalle kokkapuheelleen, mutta Anna istui miettiväisenä.
— Lucy M. Montgomery, Annan nuoruusvuodet

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kokka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, pohjoissaame

itämerensuomi → venäjä murt. kóka ’laivan peräkokka, nokka’, kokka ’pieni kuokka’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi kokka, kokko ’koho’. — Samaa sanuetta ovat kaiketi myös kokka(puhe) ’pilapuhe’ (vertaa karjala, vatja kokkasana ’kompasana’), kokka-, kokko-, kokkelimaito, ‑piimä, kokkuli. Vertaa kokkare.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkokka ’koukku’, (demin.) kokkain ’ongen tai vyön koukku’
karjalakokka ’pää, nokka, kärki, piikki; kokka, keula, kolkka, kulma, soppi; koukku, vaarna, onki, tiirikka; kahva; penis’
lyydikok(ke̮) ’koukku; penis’
vepsäkok ’penis’, kokta ’nokkia (lintu), nykiä, iskeä (kala onkeen)’, kokitada ’onkia’
vatjakokka ’koukku’, kokkia ’nokkia’
viromurt. kokk(a) ’koukku; (pn:issä) kumpu, kukkula, vuori’ (osittain ? ← suomi tai vatja)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame murt. goakˈke ’kuokka’, inarinsaame koakki (luulajansaame koltansaame turjansaame) ’koukku’
–? pohjoismansi kɔ̄k ’penis’
–? itähanti kaγəw, etelähanti χaχəp ’puinen haukionki’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

94 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uhe

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kokkapuhe. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kokkapuhe