- Alkuperä
- Murresana
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kuppi yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja
Vertaa murteellinen kuppikunta (paikoin itämurteet) ’ruokakunta, pöytäkunta’, jossa kuppi ’pienehköjä, maljamaisia, etenkin ruokataloudessa käytettäviä astioita’ + kunta.
Lähtökohta: ← nykyruotsi kopp ’kuppi’, vanh. myös kupp ’ammennuskauha’ (muinaisnorja koppr, nykynorja kopp, nykytanska kop jne.). Todennäköisesti samalta taholta erikseen myös viro kopp (g. kopa) ’kauha, kippo; (murt.) kuppi, pieni astia, suuri puulusikka’, mahdollisesti myös eteläviro kupp (g. kupa) ’kermakauha’; näihin vertaa kuitenkin myös koppa, katso tätä.
suomi tai inkeroinen → venäjä murt. kúppyška ’karkea puuastia’, skandinaavinen → pohjoissaame gopˈpo jne. ’kuppi’.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen, karjala, vatja | kuppi ’sama merkitys’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Lähtökohta: Toisaalta on oletettu, että sana olisi laina indoeurooppalainen taholta sataa merkitsevästä sanasta. indoeurooppalainen kantakielen ḱm̥tóm olisi ehkä aluksi merkinnyt suurta määrää ja omaksuttu suomalais-ugrilainen kantakieleen asussa *kumta.
Toisen selityksen mukaan kunta olisi ← germaaninen *hunđa-, joka esiintyy kantaskandinaavi *hunđaraþa sanan alkuosana (merk. ’100’, oikeastaan ’satakunta’). germaaninen *hunđa kehittyi yhdyssanojen jälkiosana jtak aluetta merkitsemään, esimerkiksi Uplannin Att(h)undaland (1231), Ti(h)undaland (1231), ja juuri näistä olisivat yhdyssanojen jälkikomponentteina esiintyvät ‑kunta nimet (esimerkiksi suomi Satakunta, viro Lappegunda jne.) kehittyneet, vaikkapa kunta sinänsä olisi suomalais-ugrilainen ajalta.
Kolmantena germaaninen vertauskohtana on esitetty germaaninen *‑kunđa: gootti guma-kunds ’miessukuinen’, qina-k. ’naissukuinen’, anglosaksi god-cund ’jumalallinen’. Kuitenkin kaikki viittaukset germaaninen taholle ovat epätodennäköisiä.
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | heimo-, kirkko-, pereh-, perttikunta |
|---|---|
| karjala | heimokunta ’heimokunta, heimolainen’, venehkunta, yökunta: yökunžissa tai yökunžin ’yli yön, yötä (olla)’ |
| lyydi | heimokund ’suku’, nuot́t́ikund ’nuottue’, perehkund ’perhe’, rodukund ’suku’ |
| vepsä | hīmokund (g. ‑an) ’sukulaiset’, lautkund ’pöydänympärys syöjiä, juojia, »pöytäkunta»’, pezakund ’poikue’ |
| vatja | (Tsv) kunt (g. kunnā) ’piirikunta; pitäjä, alue’ (? ← suomi), kont (g. konnā) ’piiri, perhe’ (? ← viro) |
| viro | kond (g. konna) ’‑kunta, -yhteys, ‑piiri’: kümmekond ’kymmenkunta’, saa-, sadakond ’satakunta’, perekond ’perhe, huonekunta’, laudkond ’pöytäkunta, syömäseura’, maakond ’maakunta’, hõimkond ’suku, heimokunta’, valdkond ’valtapiiri’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame godˈde (inarinsaame kildininsaame turjansaame): sokkâg. ’sukukunta’, bǣrâh-, bǣrrâg. ’suku’, særˈvegodˈde ’seurakunta’, valˈdeg. ’valtakunta’ (ilmeisesti sm mallin mukaisia; ruotsinsaame kunde ’‑kunta’ ← suomi) |
|---|---|
| – | ? mokšamordva końd́ä, kuńd́ä ’ystävä, toveri’ |
| etelämansi | etelämansi kānt, itämansi kōnt, pohjoismansi χɔ̄nt ’sota, sotajoukko’ (→ pohjoishanti χɔnt ’sama merkitys’), länsimansi kōnt ’(entiseen aikaan) kylien ryöstäjät, vogulit, berezovilaiset’ |
| – | ? itähanti kăntəγ-: kăntəγ-jaχ ’ostjakit’, etelähanti χăntə ’ostjakki, ostjakkilainen’, pohjoishanti χăntĭ ’sama merkitys; ihminen’ |
| unkari | had ’sotajoukko; sota; joukkio, rosvojoukko; suku, heimo’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus kuppikunta.