lan­kee­mus

Isännän vakavilla kasvoilla kuvastui kuin kaiken maailman suru tai niinkuin ikävä, että pääsisi pois iankaikkiseen iloon, Herran luo... pois tästä pahasta maailmasta, synnin, lankeemusten ja saastan keskeltä.

Nälän, vainon, lankeemuksen, sorron, valheen, hävityksen, kateuden, vihan henget, iskee kynsin, hampainensa, iskee lihaan, vereen, sieluun, kasvoille luo kalman varjot.

Faustilaisista elementeistä huolimatta Hirmuvaltias ei kerro lankeemuksesta, sillä sen päähenkilö on alusta lähtien langennut - kuin lapsi, jolle koko maailma on leikkikalu ja mielihyvän lähde.