lää­ki­tä

En lempeni haavoja lääkitä voi, En, ystävä, koitakkaan; Tosin luulin ne kerran jo kuolleen pois, Nepä hetkisen uinui vaan.

Oi suloisuuden suloisuutta syvää — sovittaa, lääkitä ja tehdä hyvää, hymyillä, virkkain: "Vain ilon, valon muistan, muuta en!" Mult' ovat keväät ainiaaksi poissa ja ystäväni haudan kammitsoissa; on ilta kirkkain, mä istun yksin, ruskoon katsellen.

He kykenivät naamioitumaan erilaisissa maastoissa, selviytymään luonnossa, suunnistamaan, pakenemaan, lääkitsemään itseään, lukemaan sään merkkejä sekä käyttämään räjähteitä, myrkkyjä ja tulta.