- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan mänty yhteydessä
- Vanhin tieto
- 1700
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Todennäköisesti johd. sanasta mäntä ’hierin, härkin’ (katso tätä); hierin tehdään tavallisesti männyn latvasta.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mäntü ’hentokasvuinen petäjä’ |
|---|---|
| karjala | mänty, männikkö, mäntö ’oksikas, harvasyinen mänty tai kuusi (jossa on paljon pehmeää pintapuuta)’, männättšy ’oksikas, harvasyinen puu’ |
| lyydi | mänd(ü) ’mänty’, mändätš ’petäjä, jossa on pintaa paljon, sydäntä vähän (on raskas ja uppoaa pian vedessä)’ |
| vepsä | mänd (g. ‑on) ’suolla kasvava männikkö; (et. männyn) pehmeä pintapuu’, mändatš ’havupuun pintakerros’, so-mändik ’suomännikkö’ |
| vatja | mäntü |
| viro | mänd (g. männi, murt. männa, männe) ’mänty’, männik, männistik ’männikkö’ |
| liivi | mänd (mon. mǟndəd, liivin länsimurre mǟndud) ’nuori mänty’ |
(itämerensuomi → venäjä mjánda ’suomänty, vähän laho mänty, pihkaton mänty’, mjandáč, mendáč ’sama merkitys’ → komi mandat́ś ’kuivunut puu; puu, jonka pintakerros on osittain sinistynyt’).