mi

Ja niinpä vaikka vie mua loitoksi haaksi, meri kohta on juopanamme, mi kutsuen meuraa, niin ei toki kaikki kaihdu kuohujen taaksi, mua ystäväinhän aatokset armaat seuraa.

Kaikk' ilo, toivo, turva multa puuttuu, Mi mulle voitto oli, mullaks muuttuu, Ja paljastettuna mä syntinen Nyt Herran tuomiota vapisen.

Näät, kuinka rannat viljavat on virtain kahta puolta ja kylät suuret kansoineen, mi maasta pitää huolta, mi tuttu meren myrskyisen ja hallan hyisen, katehen.