- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *armaz)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← germaaninen *armaz, vertaa muinaisnorja armr ’onneton, raukka, kurja’, arma ’kurjuus’, islanti armur ’kurja, onneton, surkea, köyhä’, muinaisruotsi armber, nykyruotsi nykynorja nykysaksa arm ’sama merkitys’, gootti armaio ’armeliaisuus, laupeus’, (ga‑)arman ’sääliä, armahtaa’ jne. Samaa germaaninen lähtöä on myös armo, katso tätä. Merkityksen kehityksen suhteen voidaan huomata, että suomesta lainatun raukka sanan vastine turjansaame:ssa merkitsee myös ’rakas, kulta’.
skandinaavinen taholta myös → luulajansaame (h)arʿmēs ’surullinen, sääliä herättävä (sävel); herkkä, arka’.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | armas ’hyvä, ystävällinen’, armastā ’rakastaa’ |
|---|---|
| karjala | armas ’armas, rakas’, armahaine ’sama merkitys’, armahus ’rakkaus, rakas’, armastoa ’rakastaa, hyväillä; armahtaa, sääliä’ |
| lyydi, vepsä | armaz ’rakas, mieluinen’, armastada ’rakastaa’ |
| vatja | armaz, arme̮z ’rakas’ |
| viro | armas (g. armsa) ’sama merkitys, kallis, hyvä; kaunis, suloinen; (murt.) sääli’, armata, armastada, armatseda ’rakastaa’ |
| liivi | ārmaz ’rakas’, ārmastə ’rakastaa; sääliä, säästää’ |
Samaa juurta olevia sanoja
- armah(a)inen1510
- armastaa