mu­reh­ti­a

verbi/ˈmurehtiɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mu-reh-ti-a (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 3 797. yleisin sana

Johdettu sanasta: murhe

Merkitykset

  1. tuntea syvää tai raastavaa surua (jostakin)
  2. suhtautua huolestuneesti tai ahdistuneesti (johonkin)

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Sillä vaikka hän ei tiedäkään yksityisseikkoja, muistaa hän kaikki, mitä Elsa-vainaja puhui, ja siitä saa hän aavistuksen asiasta ja selityksen siihen, miksi Selma murehti ja laihtui...
— Väinö Kataja, Noidan kirot
Jos lie kurjat paimeneni, ylen kainut karjapiiat: pajun panen paimeneksi, lepän lehmäin katsojaksi, pihlajan pitelijäksi, tuomen tuojaksi kotihin, emännäisen etsimättä, muun pereheen murehtimatta.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5 Kesäaskareet
Hölmöläiset olivat hieman pahoillaan, kun heillä ei enää ollut taloa, mutta sitten he lakkasivat murehtimasta, kun joku keksi, että valoa oli nyt ainakin ihan yhtä paljon kuin ulkona.
— Wikipedia: Hölmölä

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan murehtia lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän ei vastannut, sillä hän murehti katkerasti menetettyään huilunsa, joka oli otettu takavarikkoon.
— Charles Dickens, Oliver Twist
Minä en enää murehdi Kaarlen kohtaloa, minä tiedän, ettette te petä minua, eikä häntä".
— K. J. Gummerus, Peritäänkö vihakin
Kyllä sinä kovin murehdit, kun et enään näe minua niinkuin ennen.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi II
Siksi hän kumarsi taivasta, jumalia rukoili, vain poikansa tulevaisuutta murehti.
— S. Takajama, Buddhan elämäntarina

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan murhe yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, lyydi, vepsä

Sanan varhaisin merk. voi liittyä kuolemaan kuten suomi surra v:llä (katso tätä); erityisesti, jos tähän katsotaan kuuluvaksi v. muurehtua (Eurén 1860; Inkerinmaa) ’kuoleutua (jäsen)’

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmurhe ’murhe, huoli, suru’
karjalamureh ’murhe’, murehtie
vatja(vatjan Kukkosin murre) mure, murhe ’murhe, huoli’
viromure ’murhe, huoli, suru’, muretseda ’surra, murehtia’
liivimuʾr ’suru, murhe’

(suomi → pohjoissaame morâš (luulajansaame inarinsaame) ’huoli, murhe, suru’, pohjoissaame morâštit (inarinsaame) ’surra, murehtia’, luulajansaame mårå̄stit ’sääliä, huolehtia’, mårå̄tit (inarinsaame) ’surra jnk takia’).

Lähisukukielissä

inkeroinenmūrehtua
karjalamuurehtuo
lyydimūrehtuda
vepsämure̮ptu-, murošta- ’sama merkitys’

(sama merk. tavataan myös surra v:llä ja sen vastineilla) sekä murha (katso tätä).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • brood
  • worry
  • repent
  • grieve
  • stew
  • regret

Esiintymistiheys

54 731 esiintymää · 20.9 / milj.

Suomi24
19.9
Sanomalehdet
7.4
Aikakauslehdet
6.3
Wikipedia
1.0
Reddit
12.3
Tekstitykset
54.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61 (sallia), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: murehtia 32 % · murehdi 26 % · murehtimaan 8 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin murehtia taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämurehdinmurehdinolen murehtinutolin murehtinut
sinämurehditmurehditolet murehtinutolit murehtinut
hänmurehtiimurehtion murehtinutoli murehtinut
memurehdimmemurehdimmeolemme murehtineetolimme murehtineet
temurehdittemurehditteolette murehtineetolitte murehtineet
hemurehtivatmurehtivatovat murehtineetolivat murehtineet
passiivimurehditaanmurehdittiinon murehdittuoli murehdittu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämurehtisinolisin murehtinut
sinämurehtisitolisit murehtinut
hänmurehtisiolisi murehtinut
memurehtisimmeolisimme murehtineet
temurehtisitteolisitte murehtineet
hemurehtisivatolisivat murehtineet
passiivimurehdittaisiinolisi murehdittu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämurehdi—
hänmurehtikoonolkoon murehtinut
memurehtikaamme—
temurehtikaa—
hemurehtikootolkoot murehtineet
passiivimurehdittakoonolkoon murehdittu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämurehtinenlienen murehtinut
sinämurehtinetlienet murehtinut
hänmurehtineelienee murehtinut
memurehtinemmelienemme murehtineet
temurehtinettelienette murehtineet
hemurehtinevatlienevät murehtineet
passiivimurehdittaneenlienee murehdittu

Infinitiivit

1. infinitiivimurehtia
1. inf. pitkä muotomurehtiakseen
2. inf. inessiivimurehtiessa
2. inf. inessiivi, passiivimurehdittaessa
2. inf. instruktiivimurehtien
3. inf. inessiivimurehtimassa
3. inf. elatiivimurehtimasta
3. inf. illatiivimurehtimaan
3. inf. adessiivimurehtimalla
3. inf. abessiivimurehtimatta
3. inf. instruktiivimurehtiman
4. infinitiivimurehtiminen
5. infinitiivimurehtimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimurehtiva
Passiivin 1. partisiippimurehdittava
Aktiivin 2. partisiippimurehtinut
Passiivin 2. partisiippimurehdittu
Agenttipartisiippimurehtima
Kieltopartisiippimurehtimaton

Riimit

-iɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Murehtia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murehtia