- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vuoro yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
:,,, (myös
Sanaa on arveltu lainaksi skandinaavinen taholta (vertaa muinaisnorja (tvis-, tys)var ’kahdesti’, muinaisruotsi (twis-, tys)war ’sama merkitys’, jonka jälkiosan merk. oli ’vuoro’, tai nykyruotsi muinaisruotsi fora ’kuljetusmatka; kuorma; vankkurit, vaunut’), mutta skandinaavinen alkuperä ei sovi sanan laajan itämerensuomi levikin kanssa yhteen. Huomionarvoinen on mahdollisuus, että sana olisi balttilainen laina, vertaa liettua vorà ’(vaunujen tms. muodostama) jono, jana’, johd. v:stä, jonka jatkajia ovat latvia vērt, liettua vérti ’pujotella, asettaa jonoon’ (←← indoeurooppalainen *u̯er- ’kääntää’).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vōro ’vuoro’, vōrotellē, vōrokkain, vōrōppäi ’vuorotellen’ |
|---|---|
| karjala | vuoro ’vuoro’, vuoroin, vuorokkain, vuorokkah ’vuorotellen’ |
| lyydi | vuor ’vuoro’, vuoro(kka)i ’vuorotellen’ |
| vatja | vōro (Tsv) ’vuoro’, vōrottā ’vuorotellen’ |
| viro | voor (g. ‑u) ’vuoro, erä, kierros’, voorus ’hyve, avu, etu’. |
Samaa juurta olevia sanoja
- vuoro1510
- vuorosta(an)
- vuoroon
- vuoroin
- vuoron(sa)
- vuoroittain
- vuorottaa
- vuorotella
- vuorotellen
- vuoropuhelu
- ‑sana
- ‑työ
- ‑vaikutus
- ‑vesi
- ‑viljely
- vuorokausi1637
- työvuoro