vuo­ro­tel­la

verbi/ˈʋuo̯rotelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vuo-ro-tel-la (4 tavua) · 10 kirjainta · Suomen kielen 8 193. yleisin sana

Johdettu sanasta: vuorottaa

Merkitys

  1. tehdä jotakin tai tapahtua keskenään vuoroissaKesä ja talvi vuorottelevat joka vuosi.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— Kunniaksi kutsutte te sen, — kunniaksi, että siinä vuorotella ruhtinan kanssa, jossa hän ihmistäkin halvemmaksi alenee?
— Friedrich von Schiller, Kavaluus ja rakkaus
Kapea kylätie, jonka molemmilla puolilla vuorotteli lepikkö, koivikko, paisteiset ahot tai kiviset peltotilkut, tuntui suojaisen lämpimältä.
— Lauri Haarla, Jumalan myrsky
Viljaa, laidunta, kesantoa sekä palko - ja juurikasveja vuoroteltiin sovitussa järjestyksessä, jotta maaperän tuotto olisi paras mahdollinen.
— Wikipedia: Koppeliviljelys

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vuorotella lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Nappuloita siirretään vuorotellen askelen verran mustia ruutuja pitkin etuviistoon.
— Wikipedia: Tammi (peli)
Ideaalinen kanttiaalto vuorottelee säännöllisesti kahden tason välillä.
— Wikipedia: Kanttiaalto
Tahdissa vuorotellen löivät, ja kauas kuului pauke.
— Väinö Kataja, Ollin-Mikko Aapon-Ulla ja Ullan-Eino

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vuoro yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

:,,, (myös

Sanaa on arveltu lainaksi skandinaavinen taholta (vertaa muinaisnorja (tvis-, tys)var ’kahdesti’, muinaisruotsi (twis-, tys)war ’sama merkitys’, jonka jälkiosan merk. oli ’vuoro’, tai nykyruotsi muinaisruotsi fora ’kuljetusmatka; kuorma; vankkurit, vaunut’), mutta skandinaavinen alkuperä ei sovi sanan laajan itämerensuomi levikin kanssa yhteen. Huomionarvoinen on mahdollisuus, että sana olisi balttilainen laina, vertaa liettua vorà ’(vaunujen tms. muodostama) jono, jana’, johd. v:stä, jonka jatkajia ovat latvia vērt, liettua vérti ’pujotella, asettaa jonoon’ (←← indoeurooppalainen *u̯er- ’kääntää’).

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvōro ’vuoro’, vōrotellē, vōrokkain, vōrōppäi ’vuorotellen’
karjalavuoro ’vuoro’, vuoroin, vuorokkain, vuorokkah ’vuorotellen’
lyydivuor ’vuoro’, vuoro(kka)i ’vuorotellen’
vatjavōro (Tsv) ’vuoro’, vōrottā ’vuorotellen’
virovoor (g. ‑u) ’vuoro, erä, kierros’, voorus ’hyve, avu, etu’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.alternate
  • italiaalternare

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • take turns
  • alternate
  • rotate

Esiintymistiheys

18 908 esiintymää · 7.2 / milj.

Suomi24
7.4
Sanomalehdet
11.4
Aikakauslehdet
11.5
Wikipedia
6.7
Reddit
1.2
Tekstitykset
1.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: vuorotellen 77 % · vuorottelevat 8 % · vuorotella 4 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vuorotella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävuorottelenvuorottelinolen vuorotellutolin vuorotellut
sinävuorotteletvuorottelitolet vuorotellutolit vuorotellut
hänvuorotteleevuorottelion vuorotellutoli vuorotellut
mevuorottelemmevuorottelimmeolemme vuorotelleetolimme vuorotelleet
tevuorottelettevuorottelitteolette vuorotelleetolitte vuorotelleet
hevuorottelevatvuorottelivatovat vuorotelleetolivat vuorotelleet
passiivivuorotellaanvuoroteltiinon vuoroteltuoli vuoroteltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävuorottelisinolisin vuorotellut
sinävuorottelisitolisit vuorotellut
hänvuorottelisiolisi vuorotellut
mevuorottelisimmeolisimme vuorotelleet
tevuorottelisitteolisitte vuorotelleet
hevuorottelisivatolisivat vuorotelleet
passiivivuoroteltaisiinolisi vuoroteltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävuorottele—
hänvuorotelkoonolkoon vuorotellut
mevuorotelkaamme—
tevuorotelkaa—
hevuorotelkootolkoot vuorotelleet
passiivivuoroteltakoonolkoon vuoroteltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävuorotellenlienen vuorotellut
sinävuorotelletlienet vuorotellut
hänvuorotelleelienee vuorotellut
mevuorotellemmelienemme vuorotelleet
tevuorotellettelienette vuorotelleet
hevuorotellevatlienevät vuorotelleet
passiivivuoroteltaneenlienee vuoroteltu

Infinitiivit

1. infinitiivivuorotella
1. inf. pitkä muotovuorotellakseen
2. inf. inessiivivuorotellessa
2. inf. inessiivi, passiivivuoroteltaessa
2. inf. instruktiivivuorotellen
3. inf. inessiivivuorottelemassa
3. inf. elatiivivuorottelemasta
3. inf. illatiivivuorottelemaan
3. inf. adessiivivuorottelemalla
3. inf. abessiivivuorottelematta
3. inf. instruktiivivuorotteleman
4. infinitiivivuorotteleminen
5. infinitiivivuorottelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivuorotteleva
Passiivin 1. partisiippivuoroteltava
Aktiivin 2. partisiippivuorotellut
Passiivin 2. partisiippivuoroteltu
Agenttipartisiippivuorottelema
Kieltopartisiippivuorottelematon

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vuorotella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vuorotella