nau­rah­taa

Sinitakki naurahti, pudisti päätänsä ja meni, vastaamatta, seinässä olevan salakaapin luo, josta otti esiin ja pani sorvipenkille palasen vehnäleipää, voita, herkkujuustoa ja lyypekinliikkiötä.

— Se ei enää ole minun asiani, — naurahti tohtori, — minä sanoin vain sen, mitä tie-de saattaa sanoa teidän kysyessänne viimeisiä keinoja, mutta kaikki muu... valitan...

Kun hän kysyi Anna Boleynilta asiasta myöhemmin samana iltana, tämä naurahti surumielisesti ja sanoi, että hän tunsi olonsa äärimmäisen yksinäiseksi ja tunsi koko hovin seuraavan häntä katseellaan.