o­ro

substantiivi/ˈoro/
Jaa
Viittaa artikkeliin

o-ro (2 tavua) · 3 kirjainta

Merkitykset

  1. (salvettu) karju tai porsas
  2. (kostea) notkelma, laakso; noro

Esimerkkilauseet

Yksiöinen jää, oro ja poika taas kuuluvat eri runoon, joka Kilpalaulantaan on sekaantunut.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Facino Cane, Biandraten kreivi, Novaran, Dertonan, Varesen, Rosaten, Valsassinan ja Maggiore-jarven alueitten (aina Vogognaan asti) herra, haudattiin suurin juhlallisuuksin San Pietro in Ciel d'Oro-kirkkoon.
— Rafael Sabatini, Ruhtinattaren ritari
Muita tanssin nimivariantteja ovat venäläinen horovod, bulgarialainen horo, makedonialainen oro, gagauzialainen huro, ukrainalainen ja serbialainen kolo ja Mustanmeren alueen turkkilaisten horon.
— Wikipedia: Hora

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan oro lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Substantiivit
Astuttele vävyn oro Kultaista kujoa myöten, Hopeaista tietä myöten.
— Uno Harva, Kauko-Karjalan häärunot
Kuuluisa maamerkki on Guadalquivirin rannalla oleva maurien aikainen pyöreä "kultainen torni" Torre de Oro.
— Wikipedia: Sevilla

Etymologia

1oro1 – (salvettu) karju tai porsas

Sanakirjassa
Käsitellään sanan oraisa yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä, mokšamordva

Lainalähde: ? ← indoeurooppalainen (kantairani) *varāśa-, vertaa muinaisintia varāhá- ’karju’, avesta varāza- ’sama merkitys’

Toisen käsityksen mukaan ainakin itämerensuomalaiset muodot voivat olla johdoksia sanasta ora (katso tätä). Vertaa myös uros ja ori sekä oras1.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaorattšupottši, orapottši ’karju’, orattšu ’salvamaton (sika)’
vepsäoratš ’karju; urospuolinen (eläin)’, oraž ’karju’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

mokšamordvamokšamordva urə̑ś ’salvettu karju’

Samaa juurta olevia sanoja

2oro2 – (kostea) notkelma, laakso; noro

Sanakirjassa
Käsitellään sanan orko yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenOrko (pn.) ’kahden korkeahkon mäen välinen laakso’
karjalaorko ’vesiperäinen, kuusikkoa kasvava notko; rotko; kuusikkokorpi; kuusikkokorpeen raivattu niitty’
lyydiorg ’orko, noro’
vepsäorg ’metsää kasvava notko’
vatjaorko ’laakso’
viroorg (g. oru) ’laakso’

(itämerensuomi → venäjä murt. orga ’suoperäinen, metsää kasvava rotko tai notkelma’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame oårgaa ’metsäinen laakso’, oorge ’hiekkaharjanne’, ? ruotsinsaame (LÖ) årgo ’nummi, hiekkainen metsämaa’ (mikäli ruotsinsaame = eteläsaame årge, urge ’vuorenharjanne’, se kuulunee pikemmin s.v. urkama mainittujen sanojen yhteyteen, katso tätä).

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

417 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
2.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: oro 62 % · oron 19 % · orot 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oro

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Oro. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/oro