pe­rus­ta­va

adjektiivi/ˈperustɑʋɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: perustaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. perusluonteinen tai olennainen asia, joka muodostaa perustan tai lähtökohdan; myös kaikenkattava tai perustamista koskeva

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

synnin tunnustaminen ja synninpäästö, ovat kaikkein tärkeimmät ja perustavimmat välineet ja keinot yksilöiden ja samalla myös kotien sekä, yhteiskunnan uudistamiseksi.
— E. W. Pakkala, Herran sana vuoden jokaiselle päivälle
Eräänä päivänä sai Latva-Kuntin Eeva kutsumuksen tulla ompelu-yhdistyksen perustavaan kokoukseen.
— Santeri Alkio, Eeva
Intentionaalisuuden ominaisuus, eli intentionaalisen kohteen omaaminen, oli perustava ero mentaalisten ja fysikaalisten ilmiöiden välillä, koska fysikaalisilta ilmiöiltä puuttuu intentionaalisuus kokonaan.
— Wikipedia: Intentionaalisuus

Englanninkieliset vastineet

  • basic
  • all-encompassing
  • elementary
  • fundamental

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviperustava
Genetiiviperustavan
Partitiiviperustavaa
Essiiviperustavana
Translatiiviperustavaksi
Inessiiviperustavassa
Elatiiviperustavasta
Illatiiviperustavaan
Adessiiviperustavalla
Ablatiiviperustavalta
Allatiiviperustavalle
Abessiiviperustavatta

Riimit

-ɑʋɑ

Kaikki riimit

Lähteet