- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan poika yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 6 muuta kieltä
murt. poikuu(s), poikoo(s), katso erikseen poikia, pojintima
suomi sanan hypok. muodoista (pojukka, po(ik)keli, pokko, poku) huomattakoon erityisesti poitsu (katso tätä) sekä poju, pojut, poja (Gan 1787 pojja)
itämerensuomi kielistä sana on lainautunut eri tahoille: nykyruotsi pojke, nykynorja poik, ‑e, myöhäinen muinaisruotsi poika (1455 pöyca) ’poika’ (vanha merk. myös ’palveluspoika’, vertaa piika) ilmeisesti ← suomi; pohjoissaame dālŏ-buoiˈge ’talonpoika, talollinen’, eteläsaame buöjgie ’varakas, omistaja’, ruotsinsaame puoike ’sankari, urho’, inarinsaame pyejgi ’(aika) poika’ ← suomi (talon-, aika) poika, kun taas luulajansaame påi´hka (piitimensaame) ’poika’, eteläsaame poåjge ’(naimaton) poika’ ← skandinaavinen; venäjä murt. pójga ’poika, pieni lapsi’ ← itämerensuomi; itämerensuomi → latvia puika ’poika’ → liettua pùika ’kaveri’.
Vastineet sukukielissä (12 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | poika ’poika, naimaton mies; eläimen poikanen’, poikain ’poika(nen)’ |
|---|---|
| karjala | poika ’poika(lapsi), nuorukainen; eläimen poikanen’, poikoveh ’poikue’ |
| lyydi | poig(e̮) ’poika, poikanen’, poigaińe ’poikanen; porsas’, poigovē ’poikue’ |
| vepsä | poig ’(jonkun) poika; poikanen’, poigāńe ’poikanen, poika kulta’, poigveh ’poikue’ |
| vatja | poika ’poika; poikanen’, (vatjan Kukkosin murre) poikaina ’poika(nen)’ |
| viro | poeg (g. poja) ’(jonkun) poika; poikanen’ |
| liivi | pūoga, partit. poigə ’poika, lapsi’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| – | ? ersämordva bujo, pijo ’lapsenlapsi’ |
|---|---|
| – | ? mari pü: püerγə ’mieshenkilö, poika’ |
| udmurtti, komi | pi ’mies, poika; lapsi; eläimen poikanen’ |
| etelämansi | etelämansi itämansi länsimansi püw, pohjoismansi piγ ’poika(nen)’ |
| itähanti | itähanti păγ, etelähanti pohjoishanti păχ ’poika’ |
| unkari | fiú, fi ’poika, lapsi, eläimen poikanen’. |
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pojukkain ’poikanen’ |
|---|---|
| vatja | pojo ’jonkun poika’ |
| viro | pojukene ’poju, pikku poika’, murt. poja, poju ’sama merkitys’; nämä voivat olla joko sanan poika heikkoasteiseen vartaloon perustuvia muodosteita (*poiγut, *poiγukka, *poiγoi) tai edustaa kantavartaloa *pojᴈ (sanaan poika liittyvä ka-aines olisi tällöin demin. johdin; samanlaista k-ainesta edellyttävät myös mansi ja hanti sanat). |