poi­kuus

substantiivi/ˈpoi̯kuːs/
Jaa
Viittaa artikkeliin

poi-kuus (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 15 674. yleisin sana

Johdettu sanasta: poika

Merkitykset

  1. poikana oleminen
  2. seksuaalinen kokemattomuus (miehestä)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Olin nyt mies ja pudistin yltäni kaiken, mikä sitoi minut poikuuteeni.
— Jack London, Tuliliemen tuttavana
Mutta miten siinä haasteltiinkaan, rupesivat jo taipumaan, kun saivat luvan kertoa vanhoja, poikuutensa aikuisia »satuja», tapauksia ja havaintoja oman elämänsä varrelta, y.m. Tästä yhä useampain ajatus näytti joutuvan muistelevaan tilanteeseen, jolloin kasvoille levisi joko sisäinen, muistojen kajastuksen kirkastama hymynhohde, tai vakainen, juhlallinen tunnelma.
— Santeri Alkio, Muistojen komeroista
Ksenofon sanoo, että metsästys on ensimmäinen harraste, joka poikuudesta nuoruusikään ehtineen tulee omaksua, ja jonka jälkeen voidaan edetä nuorukaisen muuhun koulutukseen.
— Wikipedia: Metsästyskirja

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan poika yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 6 muuta kieltä

murt. poikuu(s), poikoo(s), katso erikseen poikia, pojintima

suomi sanan hypok. muodoista (pojukka, po(ik)keli, pokko, poku) huomattakoon erityisesti poitsu (katso tätä) sekä poju, pojut, poja (Gan 1787 pojja)

itämerensuomi kielistä sana on lainautunut eri tahoille: nykyruotsi pojke, nykynorja poik, ‑e, myöhäinen muinaisruotsi poika (1455 pöyca) ’poika’ (vanha merk. myös ’palveluspoika’, vertaa piika) ilmeisesti ← suomi; pohjoissaame dālŏ-buoiˈge ’talonpoika, talollinen’, eteläsaame buöjgie ’varakas, omistaja’, ruotsinsaame puoike ’sankari, urho’, inarinsaame pyejgi ’(aika) poika’ ← suomi (talon-, aika) poika, kun taas luulajansaame påi´hka (piitimensaame) ’poika’, eteläsaame poåjge ’(naimaton) poika’ ← skandinaavinen; venäjä murt. pójga ’poika, pieni lapsi’ ← itämerensuomi; itämerensuomi → latvia puika ’poika’ → liettua pùika ’kaveri’.

Vastineet sukukielissä (12 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpoika ’poika, naimaton mies; eläimen poikanen’, poikain ’poika(nen)’
karjalapoika ’poika(lapsi), nuorukainen; eläimen poikanen’, poikoveh ’poikue’
lyydipoig(e̮) ’poika, poikanen’, poigaińe ’poikanen; porsas’, poigovē ’poikue’
vepsäpoig ’(jonkun) poika; poikanen’, poigāńe ’poikanen, poika kulta’, poigveh ’poikue’
vatjapoika ’poika; poikanen’, (vatjan Kukkosin murre) poikaina ’poika(nen)’
viropoeg (g. poja) ’(jonkun) poika; poikanen’
liivipūoga, partit. poigə ’poika, lapsi’

Kaukaisemmissa sukukielissä

–? ersämordva bujo, pijo ’lapsenlapsi’
–? mari pü: püerγə ’mieshenkilö, poika’
udmurtti, komipi ’mies, poika; lapsi; eläimen poikanen’
etelämansietelämansi itämansi länsimansi püw, pohjoismansi piγ ’poika(nen)’
itähantiitähanti păγ, etelähanti pohjoishanti păχ ’poika’
unkarifiú, fi ’poika, lapsi, eläimen poikanen’.

Lähisukukielissä

inkeroinenpojukkain ’poikanen’
vatjapojo ’jonkun poika’
viropojukene ’poju, pikku poika’, murt. poja, poju ’sama merkitys’; nämä voivat olla joko sanan poika heikkoasteiseen vartaloon perustuvia muodosteita (*poiγut, *poiγukka, *poiγoi) tai edustaa kantavartaloa *pojᴈ (sanaan poika liittyvä ka-aines olisi tällöin demin. johdin; samanlaista k-ainesta edellyttävät myös mansi ja hanti sanat).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.male, virginity

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • virginity
  • boyhood
  • male

Esiintymistiheys

7 589 esiintymää · 2.9 / milj.

Suomi24
3.3
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
2.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40 (kalleus)

Yleisimmät: poikuus 71 % · poikuuden 18 % · poikuudesta 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oikuːs

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Poikuus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/poikuus