puis­tel­la

"Mutta mistä sinä tulet, pilvistä, taivaasta vai mistä?" satoi kysymyksiä tovereiltani, jotka puistelivat kättäni, aivan kuin eivät olisi nähneet minua kahteentoista kuukauteen.

— Synnöve istuu siellä itkemässä, mutta rupeaa kopeloimaan kirstuaan, kun minä tulen... Ja päätään puistellen äiti jatkoi: — ei, se ei kelpaa, että Ingrid käy täällä.

Hänen silmissä elivät keskiaikaiset kaupunkikuvat, sepät ja käsityöläiset työnsä ääressä, lapset kujilla kirmailemassa, mammat mattoja puistelemassa, perheyritykset pitämässä nurkkakapakkaa.