- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *þrūχ-)
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lainalähde: ← germaaninen *þrūχ-, vertaa muinaisnorja þró, nykynorja murt. trō ’koverrettu tukki, vesikouru’, muinaisruotsi ‑þru, ‑þrō: sten-þrō ’kiviarkku’.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | rūhi ’haapatukista veistetty vene’ |
|---|---|
| karjala | ruuhi ’ruumisarkku; koverrettu tai laudoista tehty vene; syöttökaukalo’ |
| lyydi | rūhi ’ruumisarkku’ |
| vepsä | rūh, rūhd́ ’(haapatukista veistetty) vene, ruuhi’ |
| vatja | ruhipū ’ruumisarkku’ (rūhi ’ruuhi, vene’ ← suomi, inkeroinen) |
| viro | ruhi (g. ruhe), eteläviro ruhv, ruih ’yhdestä puusta veistetty vene; kaukalo’ |
(itämerensuomi → venäjä murt. Aunus rúgača ’haavanrungosta koverrettu kaukalo; ruuhi’; suomi → pohjoissaame rūfi ’kaukalo; kouru; puron uoma’; karjala → kildininsaame ruff ’ruumisarkku’)