saar­naa­ja

erisnimi, substantiivi/ˈsɑːrnɑːjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

saar-naa-ja (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 4 680. yleisin sana

Johdettu sanasta: saarnata

Merkitykset

(käännetty englannista)

substantiivi

  1. henkilö, joka saarnaa
  2. (historia)(kristinusko)helluntaiherätyksessä aikaisemmin käytössä ollut virkanimike, joka vastasi nykyistä pastoria
  3. (Raamattu)yksi Vanhan testamentin kirjoista
  4. (Raamattu)edellisessä keskeinen henkilö

erisnimi

  1. Vanhan testamentin kirja, joka sisältää pohdintoja ihmiselämän turhuudesta ja on perinteisesti laitettu Salomon nimeen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siivettyinen, makasiininpitäjä ja nimineuvos; kerettiläis-saarnaaja.
— August Blanche, 1868 ja 1968
Poika, jonka hän juuri oli nähnyt, ja jonka ujostelematon esiintyminen saarnaajana metsässä oli herättänyt hänessä ihmettelevää hämmästystä, makasi nyt suullansa maassa, ihan lähteen vieressä, itkusta värähdellen.
— Laura Fitinghoff, Hallatunturin lapset
Hän on järjestänyt suuria hengellisiä evankeliointitapahtumia, perustanut paikallisia seurakuntia, tukenut muita evankelistoja, sekä järjestänyt saarnaajille suunnattuja seminaareja ja konferensseja.
— Wikipedia: Aril Edvardsen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan saarnaaja lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tässä Marttilan talossa asui kertomuksemme ajalla armovuoden saarnaaja Joseph Lagerberg.
— K. J. Gummerus, Alkuperäisiä suomalaisia uuteloita I
Kuuluisa vanhoillislestadiolainen saarnaaja Matti Kuula oli Toivo Kuulan isä.
— Wikipedia: Lestadiolaisuus
Vanha Clamouse katseli ilkeyttä säihkyvillä silmillään vankilan saarnaajaan.
— Ferdinand Fabre, Apotti Tigrane
Muun muassa se näyttäytyi siinä, että hänellä oli tapana käydä kuuntelemassa vapaakirkollisia saarnaajia.
— Eliel Aspelin-Haapkylä, Muotoja muistikuvia III

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan saarna yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, komi
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensārnata ’saarnata (kirkossa)’
karjalasoarna ’satu, juttu, kertomus’, soarnata ’kertoa, toistella; kehrätä (kissa)’
lyydisuarne̮ (mon. suarnad) ’satu’
vepsäsarn (mon. ‑ad) ’sama merkitys’
virosarnane, murt. saarna(i)ne ’kaltainen, ‑lainen’, vanh. ‑sarn ’sama merkitys’, sarna adv. ’jnk tapaan’

(itämerensuomi → pohjoissaame sarˈdne (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’saarna, puhe’, pohjoissaame sarˈdnot (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’puhua, kertoa, sanoa’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

komiśorńi ’puhe, juttelu; huhu’, śorńitni̮ ’puhella, jutella’
–? etelähanti sărnaγ- ’loihtia esiin, loitsia’, sărnaγmen jäst- ’puhua kuvakielellä, hellittelysanoin’ (jäst- ’puhua’; hanti vastine äänt. syistä epävarma).

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.preacher, Ecclesiastes
  • ruotsiPredikaren, predikant
  • saksaPrediger (m), Kohelet
  • ranskaEcclésiaste, prédicateur
  • esp.Eclesiastés
  • italiaEcclesiaste
  • puolaKsięga Eklezjastesa, kaznodzieja
  • norjaPreikaren

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • Ecclesiastes
  • haranguer
  • preacher

Esiintymistiheys

41 695 esiintymää · 15.9 / milj.

Suomi24
18.2
Sanomalehdet
3.1
Aikakauslehdet
1.8
Wikipedia
13.0
Reddit
2.9
Tekstitykset
8.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: saarnaaja 35 % · saarnaajat 16 % · saarnaajan 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːrnɑːjɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Saarnaaja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/saarnaaja