suu­pau­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kyllästyä (ruokaan)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suu yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä

(vertaa suutia2), katso erikseen suistaa, suitset, suukko

Vastineet sukukielissä (14 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensū ’suu’
karjalasuu, suulas, suulastoa ’suudella’, suuvella (myt.) ’pilata varsinkin kehumalla, kiittämällä tai katsoa pahalla silmällä; suudella’, suuve ’heinät ja oljet, jotka jäävät eläimiltä syömättä’
lyydisū ’(ihmisen, eläimen, kuopan, uunin) suu’
vepsäsu, sū ’suu’
vatjasū ’sama merkitys; etuosa’
virosuu ’suu; aukko’
liivisū ’suu (myös uunin, säkin, joen); kita, aukko’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame tjuvve (ruotsinsaame) ’ruokatorvi; ääni, koiran haukunta (murt.); kurkku; joen uoma’ (LÖ), (tähän ehkä myös pohjoissaame čoddâ (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kurkku, nielu, ruokatorvi’)
marišu: im-šu, imə̑-šu ’neulansilmä’
–? udmurtti śu-: śuez kwaśmɛ ’häntä janottaa (»suunsa kuivuu»)’, śu-kaś ’kalja’
–? komi śu-ke̮ś ’kalja; juoma’, ś. kośmi̮ni̮ ’janottaa’ (kośmi̮ni̮ ’ ’kuivua’)
itämansiitämansi länsimansi pohjoismansi sunt ’(joen, tynnyrin) suu; suuaukko; kynnys’, pohjoismansi sūp ’suu’
unkariszáj, (vanh.) szá ’suu (myös astian, säkin)’, szád ’(esimerkiksi luolan, padan, tynnyrin) suu, ‑aukko; tapinreikä’
–? nenetsi śo ’ruokatorvi; (esimerkiksi pullon) kaula; (joen) suu’
enetsisū, sō, so ’kurkku’
selkuppi(johd.) suolj, sói, soi ’kurkku, kaula; ääni; joen suu’
kamassisoj (johd.) ’kaula, kurkku’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suupauta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suupauta