- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *þela-)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tela yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro
Lainalähde: ← germaaninen *þela-, vertaa muinaisnorja þel, muinaisruotsi þiæl ’(kankaan) pohja’, nykynorja murt. tel ’alusta, pohja’; laajaa indoeurooppalainen sanuetta, johon kuuluu sekä maankamaraa ja pohjaa että rakennettuja alustoja merkitseviä sanoja, muun muassa latina tellus ’maa’, muinaispreussi talus ’lattia’ ja (johd.) liettua tìltas ’silta’ (sanueesta suomeen lainattuja ovat myös talas, talo, teljo ja silta, katso näitä).
pohjoissaame dælle (luulajansaame) ’tela(puu); alkeellinen silta’ ← skandinaavinen tai suomi; koltansaame teällă (kildininsaame) ’tela (maalle tai taivalpaikassa vedettävän veneen alla)’ varmaankin ← karjala; pohjoissaame murt. diello (eteläsaame uumajansaame luulajansaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’alusta; tarjotin; pöytäliina’ ← kantaskandinaavi *þelō-.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tela ’tela, poikkipuu veneen alla’ |
|---|---|
| karjala | tela ’(veneen) tela; aluspuu; pitkospuu’ |
| lyydi, vepsä | t́ela ’sama merkitys’ |
| viro | (rantamurt., mahdollisesti ← suomi) tela ’pyörivä tela (veneen alla)’ |