- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *þela-)
- Vanhin tieto
- Henrik Florinus, 1702
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro
Lähtökohta: ← germaaninen *þela-, vertaa muinaisnorja þel, muinaisruotsi þiæl ’(kankaan) pohja’, nykynorja murt. tel ’alusta, pohja’; laajaa indoeurooppalainen sanuetta, johon kuuluu sekä maankamaraa ja pohjaa että rakennettuja alustoja merkitseviä sanoja, muun muassa latina tellus ’maa’, muinaispreussi talus ’lattia’ ja (johd.) liettua tìltas ’silta’ (sanueesta suomi:een lainattuja ovat myös talas, talo, teljo ja silta, katso näitä).
pohjoissaame dælle (luulajansaame) ’tela(puu); alkeellinen silta’ ← skandinaavinen tai suomi; koltansaame teällă (kildininsaame) ’tela (maalle tai taivalpaikassa vedettävän veneen alla)’ varmaankin ← karjala; pohjoissaame murt. diello (eteläsaame uumajansaame luulajansaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’alusta; tarjotin; pöytäliina’ ← kantaskandinaavi *þelō-.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tela ’tela, poikkipuu veneen alla’ |
|---|---|
| karjala | tela ’(veneen) tela; aluspuu; pitkospuu’ |
| lyydi, vepsä | t́ela ’sama merkitys’ |
| viro | (rantamurt., mahdollisesti ← suomi) tela ’pyörivä tela (veneen alla)’ |