ti­hut­taa

verbi/ˈtihutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ti-hut-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. sataa tihkumalla, tihkusadetta–Sataako siellä? –Vähän tihuttaa.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Mä kesäpäiv' olen ruusuinen, Kun niitty on sulotuoksuinen; Vien tanssiin tuulen ja lainehenkin, Saan tuoksumaan havuneulasenkin, Rukiisen ruiskukat tihutan, Kanervat kastehin saunoitan.
— Zacharias Topelius, Lukemisia lapsille 3
Tässä täti alkoi itkeä tihuttaa ajatellessaan Birgitin poikaa.
— Sigrid Undset, Peilikuvia
Sateen lomassa käyn vähän kävelemässä, ruumistani oikaistakseni. Tihutti vähäsen vielä. Vahtipäällikkö tulee ja sanoo minun mukanani olevalle vahdille: "Ei saa olla ulkona, kun sataa." — Missä se on sanottu?
— Alfred Dreyfus, Viisi vuotta elämästäni 1894-1899

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tihistä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Deskr.-onomat. sanoja. Vertaa sihistä, tihkua.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinent́ihvata ’tihuuttaa’
karjalatihissä ’kihistä, kuhista’, tihahuttoa ’ryöpsäyttää’
viromurt. tihutada ’sataa kevyesti’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • drizzle
  • spit

Esiintymistiheys

345 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: tihuttaa 78 % · tihutti 22 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tihuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätihutantihutinolen tihuttanutolin tihuttanut
sinätihutattihutitolet tihuttanutolit tihuttanut
häntihuttaatihuttion tihuttanutoli tihuttanut
metihutammetihutimmeolemme tihuttaneetolimme tihuttaneet
tetihutattetihutitteolette tihuttaneetolitte tihuttaneet
hetihuttavattihuttivatovat tihuttaneetolivat tihuttaneet
passiivitihutetaantihutettiinon tihutettuoli tihutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätihuttaisinolisin tihuttanut
sinätihuttaisitolisit tihuttanut
häntihuttaisiolisi tihuttanut
metihuttaisimmeolisimme tihuttaneet
tetihuttaisitteolisitte tihuttaneet
hetihuttaisivatolisivat tihuttaneet
passiivitihutettaisiinolisi tihutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätihuta—
häntihuttakoonolkoon tihuttanut
metihuttakaamme—
tetihuttakaa—
hetihuttakootolkoot tihuttaneet
passiivitihutettakoonolkoon tihutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätihuttanenlienen tihuttanut
sinätihuttanetlienet tihuttanut
häntihuttaneelienee tihuttanut
metihuttanemmelienemme tihuttaneet
tetihuttanettelienette tihuttaneet
hetihuttanevatlienevät tihuttaneet
passiivitihutettaneenlienee tihutettu

Infinitiivit

1. infinitiivitihuttaa
1. inf. pitkä muototihuttaakseen
2. inf. inessiivitihuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivitihutettaessa
2. inf. instruktiivitihuttaen
3. inf. inessiivitihuttamassa
3. inf. elatiivitihuttamasta
3. inf. illatiivitihuttamaan
3. inf. adessiivitihuttamalla
3. inf. abessiivitihuttamatta
3. inf. instruktiivitihuttaman
4. infinitiivitihuttaminen
5. infinitiivitihuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippitihuttava
Passiivin 1. partisiippitihutettava
Aktiivin 2. partisiippitihuttanut
Passiivin 2. partisiippitihutettu
Agenttipartisiippitihuttama
Kieltopartisiippitihuttamaton

Riimit

-ihutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tihuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tihuttaa