toik­ka­roi­da

verbi/ˈtoi̯kːɑroi̯dɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

toik-ka-roi-da (4 tavua) · 11 kirjainta

Merkitys

  1. hoiperrella, hoippua; kulkea arvaamattomastitoikkaroida liikenteessä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hän tarkoitti totta, ei tullut hän suotta; taas maannut hän maass' oli kymmenen vuotta, oli alkanut luuvalo vaivata poloa, siks liikettä vaati hän, seisaalla-oloa, näin lähtenyt tuost' oli toikkaroimaan hän luottaen kummitus-kauhunsa voimaan.
— Eino Leino, Tuulikannel II
Toikkaroiden sinne tänne, löysi hän vihdoin semmoisen tuolin, johon hän voi istua.
— Pietari Päivärinta, Elämän havainnoita IX
Myös luut ovat Miloun herkkua, ja se pitää myös viskistä, minkä seurauksena se toikkaroikin usein humalassa.
— Wikipedia: Milou

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan toikottaa yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, joihin vertaa esimerkiksi tojo ja soikottaa (s.v. sojo).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalatšoikottoa ’olla oikoisenaan, pötköttää’
–? viro toigas (g. toika) ’riuku, seiväs’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • stagger

Esiintymistiheys

1 640 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.1
Reddit
0.6
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 62 (voida)

Yleisimmät: toikkaroi 46 % · toikkaroivat 20 % · toikkaroimaan 17 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin toikkaroida taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätoikkarointoikkaroinolen toikkaroinutolin toikkaroinut
sinätoikkaroittoikkaroitolet toikkaroinutolit toikkaroinut
häntoikkaroitoikkaroion toikkaroinutoli toikkaroinut
metoikkaroimmetoikkaroimmeolemme toikkaroineetolimme toikkaroineet
tetoikkaroittetoikkaroitteolette toikkaroineetolitte toikkaroineet
hetoikkaroivattoikkaroivatovat toikkaroineetolivat toikkaroineet
passiivitoikkaroidaantoikkaroitiinon toikkaroituoli toikkaroitu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätoikkaroisinolisin toikkaroinut
sinätoikkaroisitolisit toikkaroinut
häntoikkaroisiolisi toikkaroinut
metoikkaroisimmeolisimme toikkaroineet
tetoikkaroisitteolisitte toikkaroineet
hetoikkaroisivatolisivat toikkaroineet
passiivitoikkaroitaisiinolisi toikkaroitu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätoikkaroi—
häntoikkaroikoonolkoon toikkaroinut
metoikkaroikaamme—
tetoikkaroikaa—
hetoikkaroikootolkoot toikkaroineet
passiivitoikkaroitakoonolkoon toikkaroitu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätoikkaroinenlienen toikkaroinut
sinätoikkaroinetlienet toikkaroinut
häntoikkaroineelienee toikkaroinut
metoikkaroinemmelienemme toikkaroineet
tetoikkaroinettelienette toikkaroineet
hetoikkaroinevatlienevät toikkaroineet
passiivitoikkaroitaneenlienee toikkaroitu

Infinitiivit

1. infinitiivitoikkaroida
1. inf. pitkä muototoikkaroidakseen
2. inf. inessiivitoikkaroidessa
2. inf. inessiivi, passiivitoikkaroitaessa
2. inf. instruktiivitoikkaroiden
3. inf. inessiivitoikkaroimassa
3. inf. elatiivitoikkaroimasta
3. inf. illatiivitoikkaroimaan
3. inf. adessiivitoikkaroimalla
3. inf. abessiivitoikkaroimatta
3. inf. instruktiivitoikkaroiman
4. infinitiivitoikkaroiminen
5. infinitiivitoikkaroimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippitoikkaroiva
Passiivin 1. partisiippitoikkaroitava
Aktiivin 2. partisiippitoikkaroinut
Passiivin 2. partisiippitoikkaroitu
Agenttipartisiippitoikkaroima
Kieltopartisiippitoikkaroimaton

Riimit

-oidɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Toikkaroida. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/toikkaroida