tum­man­pu­hu­va

adjektiivi/ˈtumːɑnˌpuhuʋɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tum-man-pu-hu-va (5 tavua) · 12 kirjainta

sisältää sanat: tumma + puhuva

Merkitykset

  1. sävyltään pääasiallisesti tai voittopuolisesti tummaHänen tummanpuhuva äänensä sointui kauniisti lyyrisiin balladeihin.
  2. (kuva)pahaenteinen, synkkä, kolkko, kammottavaSää oli perin tummanpuhuva.

Esimerkkilauseet

Ja siinä katsellessa, kuunnellessa, ehkä jotakin ohella lukiessa, tuli taivas yhä uhkeamman siniseksi, tummanpuhuvaksi, samalla kuultaen kuin silkki.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Sinun suudelmasi on kuin tummanpuhuva rypäle, joka jostain lasketaan huulilleni.
— Lauri Haarla, Juudas
Lisäksi hän toteaa, että synkkä alakuloisuus tuntuu hiipivän sävellyksiin tuon tuostakin, mutta ne eivät määritä liiaksi yhtyeen tummanpuhuvaa ilmaisua.
— Wikipedia: Vuohi (yhtye)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tummanpuhuva lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän kirosi ja ryntäsi tyttöä kohden kasvot tummanpuhuvina ja pahansuopaisina.
— Charles Alden Seltzer, Karjatilan aarre

Etymologia

Sanakirjassa
Yhdyssana, käsitellään sanan tumma yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Samaa alkuperää lienevät suomi (Nivala) tumea ’tumma, hämärä’, tumehtaa (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787; 1749 tumehdella) ’pimentää, himmentää’

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, karjalatumma, tummeta
vatja(Must) tumme̮a ’tumma; sumuinen (ilma)’, (Tsv) tum (g. tummā) ’epäselvä, himmeä, tumma, pimeä’
virotõmmu ’tumma, tumman ruskea’.

Lähisukukielissä

karjalatumie, tumakka, ‑o ’himmeä; synkkä, hämärä; kumea’
vatjatuma ’pilvinen, sumuinen’
virotume (g. tumeda) ’tumma, himmeä, hämärä; synkkä; epäselvä’, tumeneda ’tummua, himmetä, hämärtyä, synketä’

. Vertaa edelleen tymeä, sumea (s.v. sumu).

Deskr. sanoja, pohjimmiltaan ehkä samaa kantaa kuin puhua, puhkaa ja puhaltaa, katso näitä, vertaa myös pöhö. Samaan yhteyteen kuulunevat myös suomi (Eurén 1860) puhlea ’pullea, pöhöttynyt’

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapuhakka ’pulska’, puhkie ’muhkea, pullakka’
lyydipuhauz ’pöhötys’
viropuhev ’kuohkea, pöyheä’.

Lähisukukielissä

karjalapuhlakka, puhlie ’lihava, pullea, turpea, pöhöttynyt’
vepsäpuhlak ’pullea’

joissa voi olla kontaminoitumaa sanasta pullea sekä toisaalta myös venäjä púhlyj ’pullea’ sanan vaikutusta.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

189 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: tummanpuhuva 48 % · tummanpuhuvaa 17 % · tummanpuhuvat 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: tummanpuhuva – tummanpuhuvampi – tummanpuhuvin

Riimit

-uhuʋɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tummanpuhuva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tummanpuhuva