1kolkko1 – kylmä, kolea, kalsea, viileä; synkkä, autio, kaamea; yksinäinen
- Vanhin tieto
- 1755
- Levinneisyys
- Westh
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
kolk-ko (2 tavua) · 6 kirjainta
Yks rukoili, yks kyynelöi, yks puri hammastaan, kun metsänrantaan raastettiin he teurastettavaksi, ja kolkko oli hiljaisuus ja hämär peitti maan.Täytyi, kuitenkin lähteä pois... Pitkän aikaa vielä, kolkolla kadulla, jossa lumi suli, sammutetuilla portailla ja nukkuvassa huoneessa, jossa hänen äitinsä häntä odotti, loisti salien hohtava valo Sidonien huikaistuneissa silmissä.Ruonoilijankyvyistä kertoo pieni runo hänen kuolinvuoteeltaan: Suloinen ailahteleva sieluni; ruumiini vieras ja ystävä; nyt olet tekemässä lähtöä; pois kalpeaan ja kolkkoon tyhjyyteen; etkä enää pelehdi kuin ennen.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kolkko lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Säky vain oli kylmä makuupaikka, kun siinä heti havuseinän takana oli kolkko korpi.Todellisuus tiukka kosti, nuoren elinvoiman hyysi, päätään kolkko kuolo nosti.4 690 esiintymää · 1.8 / milj.
Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: kolkko 43 % · kolkkoa 15 % · kolkon 11 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: kolkko – kolkompi – kolkoin
-olkːo
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kolkko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolkko