tuo­ra

substantiivi/ˈtuo̯rɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tuo-ra (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. (murteellinen)isoisä
  2. (murteellinen)tuoda

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— Kyllä vissisti saatta kerrankin jäniksiä, vaikka huru myki, jottei tarvitte niinkun Pryynin-Viktorin tuora kaniinia kotia selkärepus ja väittää piijallensa, jotta se on jänis, ja juhlia monta päivää sen päälle.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut III
— Mikä kumma täs nyt oikee on, kun Jurvan-velliä vain syätethän, eikä tuora lihaa eikä kräämiä ollenkaa, vaikka me kuinka söisimme?
— Jaakkoo Vaasan, Sinsallaa
— Pitäkää nyt suunna kiinni, niin knapis kerrankin, jottetta puhu kellekkää, ei yhrellekää sielulle, niin saatta tuora vaikka härjänvuoran mulle parkittavaksi ilman lupaa, enkä maksuakaan ota.
— Jaakkoo Vaasan, Prässylttyä

Etymologia

Alkuperä
Ruotsalainen lainasana

Lainasana, jonka lähteenä ruotsin storfar ’isoisä’, jossa stor ’iso’ + far ’isä’.

Lue myös Kotuksen kirjoitus tummu ja tuora.

Esiintymistiheys

45 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: tuorin 86 % · tuora 11 % · tuorille 2 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uorɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuora. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuora