- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin storfar ’isoisä’, jossa stor ’iso’ + far ’isä’.
Lue myös Kotuksen kirjoitus tummu ja tuora.
tuo-ra (2 tavua) · 5 kirjainta
— Kyllä vissisti saatta kerrankin jäniksiä, vaikka huru myki, jottei tarvitte niinkun Pryynin-Viktorin tuora kaniinia kotia selkärepus ja väittää piijallensa, jotta se on jänis, ja juhlia monta päivää sen päälle.— Mikä kumma täs nyt oikee on, kun Jurvan-velliä vain syätethän, eikä tuora lihaa eikä kräämiä ollenkaa, vaikka me kuinka söisimme?— Pitäkää nyt suunna kiinni, niin knapis kerrankin, jottetta puhu kellekkää, ei yhrellekää sielulle, niin saatta tuora vaikka härjänvuoran mulle parkittavaksi ilman lupaa, enkä maksuakaan ota.Lainasana, jonka lähteenä ruotsin storfar ’isoisä’, jossa stor ’iso’ + far ’isä’.
Lue myös Kotuksen kirjoitus tummu ja tuora.
45 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 10 (koira)
Yleisimmät: tuorin 86 % · tuora 11 % · tuorille 2 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-uorɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Tuora. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuora