1vaari1 – isoisä; isä, vanha mies, vanhus; vanhaisäntä
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- laajalti länsimurteet Keski-Suomi ja ymp.
- Vastineita
- karjala
Lähtökohta: ← ruotsi, vertaa nykyruotsi far, myöhäinen muinaisruotsi fahr, faer ’isä’, lyhentymiä sanasta fader (muinaisnorja faðir, germaaninen *fađer, latina pater) ’sama merkitys’
viro vaar ’vanhus, ukko’ ← nykyruotsi murt. Viro.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | (run.) voari ’ukko, vanha mies’ |
|---|
2vaari2 – ottaa vaari, ottaa vaarin ’ottaa huomioon, varteen, opiksi’
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, vatja
Lähtökohta: ← ruotsi (skandinaavinen), vertaa nykyruotsi var, vara ’huomio, huolenpito’, hålla var (på något) ’pitää silmällä; huolehtia jstak’, ta vara (på något) ’ottaa huomioon’ (myös muinaisnorja taka vara ’sama merkitys, suojella, säilyttää’), (skandinaavinen ? ←) keskialasaksa ware, muinaisyläsaksa wara ’huomio, tarkkaavaisuus’, jonka sukulaisia ovat edelleen muinaisnorja vara ’huomauttaa, varoittaa’ (katso vara1).
pohjoissaame vārrâ (luulajansaame inarinsaame) ’huomioonotto, varovaisuus’ ← suomi tai skandinaavinen.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vāri: pittǟ vāri ’pitää huolta’, vāristā ’huolehtia’ |
|---|
| – | ? karjala voari: pietäh voaris ’arvossa’ |
|---|
| vatja | vāri: ep piä vāria ’ei pidä huolta’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja