vai­ker­rus

substantiivi/ˈʋɑi̯kerːus/
Jaa

Johdettu sanasta: vaikertaa

Merkitykset

  1. vaikertaminen
  2. vaikertava itku tai valitus

Etymologia

vaikertaa + johdin -us

Esimerkkilauseet

Pois riutumus ja vaikerrus nyt eteen hurja ponnistus.
— Hilja Pärssinen, Taistelon tuoksinasta
Talven henki, hengen talvi vallan merkit maahan löi, korven helmaan kaikos kansa, piillen pettuleipää söi, palui siellä polvillansa auttajata itkien, kunnes Luoja vaikerrukset kuuli kansan viluisen.
— Kasimir Leino, 25 vuotta
Tällä tavoin tulkittuna Ipuwerin viittaukset verisiin jokiin ja orjien kapinaan ovat pikemminkin semanttista vaikerrusta kuin tarkkoja historiallisia kuvauksia.
— Wikipedia: Ipuwer-papyrus

Esiintymistiheys

1 403 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.3
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivaikerrus
Genetiivivaikerruksen
Partitiivivaikerrusta
Essiivivaikerruksena
Translatiivivaikerrukseksi
Inessiivivaikerruksessa
Elatiivivaikerruksesta
Illatiivivaikerrukseen
Adessiivivaikerruksella
Ablatiivivaikerrukselta
Allatiivivaikerrukselle
Abessiivivaikerruksetta

Riimit

-ɑikerːus

Kaikki riimit

Lähteet