vii­le­ke

substantiivi/ˈʋiːlekeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vii-le-ke (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ranta näytti melkein veden rajaan kasvavan metsää ja ainoastaan kaita viileke maata metsän ja veden välissä olevan korallihiekalla peitetyn.
— Karl ja Gerstäcker Friedrich Listner, Siirtolaisen elämän vaiheet; Haaksirikon jälkeen
En ollut monta vaatekertaa ehtinytkään poistaa, kun lakin viileke pisti jo villapaitain välistä selästä esiin.
— Eero Lampio, Eräretkiä Pohjolan lohivesillä ja riistamailla
— Kovin painaa kontin viileke olkapäätäni.
— Juhani Aho, Panu

Etymologia

1viileke1 – (kontin, pyssyn tms.) kanto- tai olkahihna, (housun, hameen) olkain

Vanhin tieto
1757
Levinneisyys
itämurteet Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa ja ymp.
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvīlike ’kantohihna; olkain’, vīlistimmēt ’kontin tai säkin viilekkeet’
karjalaviilehes, viilehys, viilekeh ’kontin tai repun olkahihna’
lyydivīlehtes ’sama merkitys’
vatjavīliz (mon. vīlissed), (Must) vīlinke̮, vīlikke̮ ’sama merkitys’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame vâlâk (luulajansaame inarinsaame) ’ruumiin ympärys (olan yli mitattuna, tavallisesti paikanilmauksena: ill. vâlâkii ’olan yli, olalle’); viileke (inarinsaame)’, luulajansaame valās (piitimensaame inarinsaame koltansaame) ’repun olkahihna (Lu Pi); ruumiin ympärys (olan yli; In Ko)’

(saame → suomi murt. (Enontekiö) valakkeessa ’olan yli kiedottuna (esimerkiksi suopunki)’ Ainakin suomessa sana on yhdistetty kansanetymologisesti v:iin viillä. Sanan hihna vaikutus näkyy viileke (~ viineke) sanan rinnakkaismuodoissa (paikoin Satakunta Häme Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa) vihneke, vihnike. Katso myös viini2.

Samaa juurta olevia sanoja

2viileke2 – vilkas, vallaton lapsi

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viilettää yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Samaa deskr. alkuperää kuin vilistä1 ja vilistää. Tähän kuulunevat myös viileä (paikoin savolaismurteet Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa) ’tervehtymässä oleva; pirteä, reipas’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaviiletteä ’mennä nopeasti (ja tasaiseen)’.

Lähisukukielissä

karjalaviilas ’ripeä, reipas’
virovile ’nopea, vikkelä’, vilendada ’liikkua nopeasti, kiitää’

joita on verrattu (lähinnä kai muodon perusteella) s.v. viileä main. sanoihin. Sanueiden viileä, vilu ja vilistää deskr. alkuperä voi toki olla pohjimmiltaan yhteinen. Merk:ssä ’pitää perää, ohjata venettä’ liittyy lähinnä v:iin viillä.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

53 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːleke

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viileke. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viileke