vii­ni­mar­ja

Se on, tuota... se on lause, viisas lause, johon aikaisemmin eläneet ihmiset ovat puristaneet parhaimman tietonsa niinkuin... miten sanoisinkaan, kuin äiti puristaa ämpärillisen viinimarjoja parin litran säilykepurnukkaan, juoksevan mehun vain, ymmärrätkö?

Neiti Tähtelä kiemurteli kuin vatsanväänteissä; ei tiedä, vaikka olisi ollutkin, kun oli mätäkuun loppupäivät ja viinimarjojen aika.

Marjapensaina oli viinimarjaa, ja karviaista, kasvamassa saattoi olla myös mansikkaa ja raparperia.