vir­ka­ta

verbi/ˈʋirkɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vir-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. tehdä erityistä usein koristeellista neulosta työhön tarkoitetulla koukulla

Esimerkkilauseet

Oh, kuinka voisin minä heille virkkaakaan, että sinua minä odotan ja että sinä lupasit tulla!
— Rabindranath Tagore, Uhrilauluja
Seisoin ja odotin, mitä hän virkkaisi.
— Knut Hamsun, Nälkä
Työssä virkataan ohuesta langasta ensin kuvioita, kuten kukkia, lehtiä tai ympyröitä, jotka sitten kootaan virkatulle verkolle.
— Wikipedia: Virkkaus

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan virkata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hameita piti tärkätä, kauluksia ja kalvostimia silittää, pitsejä virkata — niin, Jumala tiennee, mitä kaikkea olikaan tehtävä!
— Josefina Wettergrund, Kertomuksia I
Kauppamies seisoi kauvan liikkumattomana, eikä voinut virkata sanaakaan vastaukseksi.
— tekijä Usea, Kertomuksia historiasta ja elämästä lapsille ja nuorisolle

Etymologia

1virkata1 – valmistaa virkkuukoukulla silmukoimalla (esim. patalappua. pitsiä)

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: virka)
Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Levinneisyys
yleinen
  1. suomivirkata
  2. ruotsivirka ’virkata; (vanh. kielessä myös) kutoa’
  3. saksawirken ’ommella, kirjoa, kutoa’

~ (→) pohjois- eli vienankarjala virkata (prs. virkkoan) ’virkata (pitsiä)’

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus virkata, virkkoa, virkku.

2virkata2 – sanoa, lausua, lausahtaa

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan virkkaa yhteydessä
Vanhin tieto
1611
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenverkkā ’virkkaa, sanoa’
karjalavirkkoa (prs. virkan) ’sanoa, lausua; määrätä, kutsua; moittia’
lyydivirk(k)ada ’virkkaa, sanoa’
vepsävirkta (prs. virkan) ’sama merkitys’
vatjaverkka- ’sama merkitys’ (? ← suomi murt. Inkerinmaa).

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus virkata, virkkoa, virkku.

3virkata3 – aisata, tehdä puuhun uurteita, kuoria puu osittain, jotta se kuivuisi

Sanakirjassa
Käsitellään sanan virka yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Lainalähde: todennäköisesti ← balttilainen, vertaa latvia virdze (← *virge) ’suuri kasa’, verdze (← *verge) ’sama merkitys; (pitkä) rivi’, virg̒ele ’suuri joukko, kasa, rivi; koristenauha, jossa on riviin pantuja oljen ja paperin palasia’. Osittain sekoittunut s:n virka2 kanssa (jos tämä on eri alkuperää).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvirka, verka ’helmirivi, helminauhan yksi kierros kaulan ympäri’
karjalavirka ’laikku tai juova eläimen otsassa; aisaus, puun pintaan hakattu juova tai uurre, rasti, pilkka’, virata (prs. virkoan) ’aisata, pilkoittaa (puu)’, virkotie ’ansapolku’
lyydivirg(e̮) (mon. virgad) ’puuhun veistetty piirto, aisaus; rasti (puussa); viiru (eläimen otsassa)’, virgata ’aisata (puu)’
vepsäv́irg, v́erg (g. ‑an) ’merkki, rasti, aisaus (puussa)’
vatjavirka ’jono, rivi; (helmi)nauha’
viro(murt.) viirg ’rivi, suora pitkä pino’, virg ’vako, raita (Wied); aaltomainen muodostuma lumessa tai rantahiekassa’

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus virka.

Englanninkieliset vastineet

  • crochet
  • hook

Esiintymistiheys

5 228 esiintymää · 2.0 / milj.

Suomi24
2.1
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
3.9
Wikipedia
0.7
Reddit
0.7
Tekstitykset
0.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: virkkaa 22 % · virkata 21 % · virkattu 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin virkata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävirkkaanvirkkasinolen virkannutolin virkannut
sinävirkkaatvirkkasitolet virkannutolit virkannut
hänvirkkaavirkkasion virkannutoli virkannut
mevirkkaammevirkkasimmeolemme virkanneetolimme virkanneet
tevirkkaattevirkkasitteolette virkanneetolitte virkanneet
hevirkkaavatvirkkasivatovat virkanneetolivat virkanneet
passiivivirkataanvirkattiinon virkattuoli virkattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävirkkaisinolisin virkannut
sinävirkkaisitolisit virkannut
hänvirkkaisiolisi virkannut
mevirkkaisimmeolisimme virkanneet
tevirkkaisitteolisitte virkanneet
hevirkkaisivatolisivat virkanneet
passiivivirkattaisiinolisi virkattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävirkkaa—
hänvirkatkoonolkoon virkannut
mevirkatkaamme—
tevirkatkaa—
hevirkatkootolkoot virkanneet
passiivivirkattakoonolkoon virkattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävirkannenlienen virkannut
sinävirkannetlienet virkannut
hänvirkanneelienee virkannut
mevirkannemmelienemme virkanneet
tevirkannettelienette virkanneet
hevirkannevatlienevät virkanneet
passiivivirkattaneenlienee virkattu

Infinitiivit

1. infinitiivivirkata
1. inf. pitkä muotovirkatakseen
2. inf. inessiivivirkatessa
2. inf. inessiivi, passiivivirkattaessa
2. inf. instruktiivivirkaten
3. inf. inessiivivirkkaamassa
3. inf. elatiivivirkkaamasta
3. inf. illatiivivirkkaamaan
3. inf. adessiivivirkkaamalla
3. inf. abessiivivirkkaamatta
3. inf. instruktiivivirkkaaman
4. infinitiivivirkkaaminen
5. infinitiivivirkkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivirkkaava
Passiivin 1. partisiippivirkattava
Aktiivin 2. partisiippivirkannut
Passiivin 2. partisiippivirkattu
Agenttipartisiippivirkkaama
Kieltopartisiippivirkkaamaton

Riimit

-irkɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Virkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/virkata