e­rak­ko

substantiivi/ˈerɑkːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

e-rak-ko (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 12 816. yleisin sana

Johdettu sanasta: erä

Merkitykset

  1. muiden seuraa välttelevä ihminen
  2. uskonnollisista syistä yksinäisyyteen vetäytynyt ihminen.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

"Häntä löytääksesi ei sinun, poikani, tarvitse ottaa askeltakaan, sillä hän on kaikkialla läsnäoleva", sanoi erakko.
— Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana I
Katseessa, jonka nuori, vielä parraton upseeri loi erakkoon, oli sääliä, ylenkatsetta, kaikkea, mitä järjellä on ilmaistavana hullutuksen edessä.
— Juhani Aho, Rauhan erakko
Tuppurainen kirjoitti satuja erakkona viihtyvästä peikosta, mielikuvitusmöröstä, joka pitää itseään pelottavana ja ilkeänä, mutta on oikeasti sydämellinen.
— Wikipedia: Allu Tuppurainen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan erakko lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän oli suurimman osan niistä viettänyt hurskaiden erakkojen parissa erämaassa.
— Nicholas Wiseman, Fabiola eli katakombien kirkko
Äänettöminä, kukin vaipuen omiin ajatuksiinsa, kulkivat he erakon majalle.
— Jalmari Hahl, Haoma ja Anahita
Vanhana miehenä hän palasi Englantiin ja asui erakkona luolassa lähellä Doveria.
— Wikipedia: Harald Godwininpoika
Eihän tuollainen tuppeensa sulkeutuminen ole terveellistäkään, siinä käy mies juroksi ja erakoksi ja kuoleupi pois.
— Santeri Ivalo, Aikansa lapsipuoli

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan erä yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

(→ varhaisempi uusruotsi muinaisruotsi erämarck, æremarck jne.)

Katso myös erehtyä, eri, ero ja eräs.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroineneriksē ’erikseen’, erillǟ ’erillään’, erittäin ’sama merkitys’, erahua ’erota’
karjalaerä ’(linnun)poikanen, pentu; saalis’, erikseh ’erikseen, erillään’; erilläh, ‑lleh ’erillään, erossa, erikseen’, eritteän, erittäjen ’erikseen; sangen’, erallah ’erillään, irrallaan’, erkautuo ’erota, erkaantua’
lyydieriže, ‑ži ’erikseen, erilleen, erillään’
vepsäeragata (prs. eragandeb) ’erota, erottua, erkaantua; erottautua, kuvastua, piirtyä’, eragoitta ’erottaa, kiskoa irti’
vatja(Tsv) eräpōlīn ’ulkopuolinen’, erillǟ ’erillään’
viroära ’pois, irti’, era, eteläviro erä ’eri-, yksityinen’, erak ’erakko’, eraldada ’eristää, erottaa, saattaa erilleen’, äraline, ise-ä. ’erikoinen, erityinen’
liivijärā, jarā, jerā, je̮rā ’pois’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame ærre ’se maitomäärä, jonka vaadin tai lehmä (tai koko karja) kerralla lypsää’, pohjoissaame ærranit (luulajansaame koltansaame) ’erota, erkaantua’, luulajansaame ierētit, ǟrētit (koltansaame) ’erottaa’, luulajansaame ierin ’poissa’, pohjoissaame ērin ’toisista eronnut, itsekseen pysyttäytyvä’, pohjoissaame ērit (luulajansaame) ’pois’, pohjoissaame ærĕb (inarinsaame koltansaame) ’paitsi’ (mahdollisesti kaikissakin näissä suomi vaikutusta; osa adv.-muodoista vaikeasti selitettäviä)

Englanninkieliset vastineet

  • hermit
  • dropoutlähisynonyymi
  • recluse
  • solitudinarian
  • loner
  • eremite
  • anchorite

Esiintymistiheys

10 122 esiintymää · 3.9 / milj.

Suomi24
4.0
Sanomalehdet
2.2
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
4.8
Reddit
2.8
Tekstitykset
4.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 4 (laatikko), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: erakko 49 % · erakkona 15 % · erakoksi 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-erɑkːo

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Erakko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/erakko