er­kaan­tu­a

verbi/ˈerkɑːntuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

er-kaan-tu-a (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 17 617. yleisin sana

Merkitys

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ja tehdäkseen tietä läheneville, joukko erkaantui kahteen osaan, päästäen joka askeleelta, jonka se peräytyi, kumeita vihan huudahduksia.
— Charles Deslys, Kuninkaan toverit
MARGARETA (hiljaan ja vavisten). En, en, — meidän täytyisi erkaantua, — minä en uskaltaisi häntä nähdä sen jälkeen!
— Henrik Ibsen, Kuninkaan-alut
Joissain irtolumivyöryissä, kuten hyvin jyrkällä rinteellä, tiheää virtaavaa ydintä ei aina ole, tai puuterilumivyöry erkaantuu tiheästä vyörystä.
— Wikipedia: Lumivyöry

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan erkaantua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Amerikassa uusheräys erkaantui vanhoillislestadiolaisuudesta noin .
— Wikipedia: Uusheräys
Suomalaisesta puolueesta alkoi noihin aikoihin erkaantua nuorsuomalaisten ryhmä, jonka johtajista monet olivat entisiä K.P.T.:läisiä.
— Wikipedia: Lauri Kivekäs

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan erä yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

(→ varhaisempi uusruotsi, muinaisruotsi erämarck, æremarck jne.)

Katso myös erehtyä, eri, ero ja eräs.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroineneriksē ’erikseen’, erillǟ ’erillään’, erittäin ’sama merkitys’, erahua ’erota’
karjalaerä ’(linnun)poikanen, pentu; saalis’, erikseh ’erikseen, erillään’; erilläh, ‑lleh ’erillään, erossa, erikseen’, eritteän, erittäjen ’erikseen; sangen’, erallah ’erillään, irrallaan’, erkautuo ’erota, erkaantua’
lyydieriže, ‑ži ’erikseen, erilleen, erillään’
vepsäeragata (prs. eragandeb) ’erota, erottua, erkaantua; erottautua, kuvastua, piirtyä’, eragoitta ’erottaa, kiskoa irti’
vatja(Tsv) eräpōlīn ’ulkopuolinen’, erillǟ ’erillään’
viroära ’pois, irti’, era, eteläviro erä ’eri-, yksityinen’, erak ’erakko’, eraldada ’eristää, erottaa, saattaa erilleen’, äraline, ise-ä. ’erikoinen, erityinen’
liivijärā, jarā, jerā, je̮rā ’pois’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame ærre ’se maitomäärä, jonka vaadin tai lehmä (tai koko karja) kerralla lypsää’, pohjoissaame ærranit (luulajansaame koltansaame) ’erota, erkaantua’, luulajansaame ierētit, ǟrētit (koltansaame) ’erottaa’, luulajansaame ierin ’poissa’, pohjoissaame ērin ’toisista eronnut, itsekseen pysyttäytyvä’, pohjoissaame ērit (luulajansaame) ’pois’, pohjoissaame ærĕb (inarinsaame koltansaame) ’paitsi’ (mahdollisesti kaikissakin näissä suomen vaikutusta; osa adv.-muodoista vaikeasti selitettäviä)

Englanninkieliset vastineet

  • diverge
  • separate

Esiintymistiheys

6 411 esiintymää · 2.4 / milj.

Suomi24
2.6
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
6.9
Reddit
2.9
Tekstitykset
0.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: erkaantunut 33 % · erkaantua 18 % · erkaantui 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin erkaantua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäerkaannunerkaannuinolen erkaantunutolin erkaantunut
sinäerkaannuterkaannuitolet erkaantunutolit erkaantunut
hänerkaantuuerkaantuion erkaantunutoli erkaantunut
meerkaannummeerkaannuimmeolemme erkaantuneetolimme erkaantuneet
teerkaannutteerkaannuitteolette erkaantuneetolitte erkaantuneet
heerkaantuvaterkaantuivatovat erkaantuneetolivat erkaantuneet
passiivierkaannutaanerkaannuttiinon erkaannuttuoli erkaannuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäerkaantuisinolisin erkaantunut
sinäerkaantuisitolisit erkaantunut
hänerkaantuisiolisi erkaantunut
meerkaantuisimmeolisimme erkaantuneet
teerkaantuisitteolisitte erkaantuneet
heerkaantuisivatolisivat erkaantuneet
passiivierkaannuttaisiinolisi erkaannuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäerkaannu—
hänerkaantukoonolkoon erkaantunut
meerkaantukaamme—
teerkaantukaa—
heerkaantukootolkoot erkaantuneet
passiivierkaannuttakoonolkoon erkaannuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäerkaantunenlienen erkaantunut
sinäerkaantunetlienet erkaantunut
hänerkaantuneelienee erkaantunut
meerkaantunemmelienemme erkaantuneet
teerkaantunettelienette erkaantuneet
heerkaantunevatlienevät erkaantuneet
passiivierkaannuttaneenlienee erkaannuttu

Infinitiivit

1. infinitiivierkaantua
1. inf. pitkä muotoerkaantuakseen
2. inf. inessiivierkaantuessa
2. inf. inessiivi, passiivierkaannuttaessa
2. inf. instruktiivierkaantuen
3. inf. inessiivierkaantumassa
3. inf. elatiivierkaantumasta
3. inf. illatiivierkaantumaan
3. inf. adessiivierkaantumalla
3. inf. abessiivierkaantumatta
3. inf. instruktiivierkaantuman
4. infinitiivierkaantuminen
5. infinitiivierkaantumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippierkaantuva
Passiivin 1. partisiippierkaannuttava
Aktiivin 2. partisiippierkaantunut
Passiivin 2. partisiippierkaannuttu
Agenttipartisiippierkaantuma
Kieltopartisiippierkaantumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Erkaantua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/erkaantua