hil­jal­leen

Kuin unta nyt hän muistaa maan immet iloineen, kuin sävellainein luistaa, ja aukee tie, mi Tuonen tarhaan vie, yön maahan hiljalleen.

Näin Anna äänteli hiljalleen, Sen silmähän kyynel' entää; Mut koski kiihtyvi eellehen, Sen voimassa venhe lentää; Vaan Wilho on oppinut laskemaan, Tää kulku se on hänen riemujaan.

Myös maaperään päätynyt vesi valuu hiljalleen mereen, mutta se voi kestää satoja, jopa tuhansia vuosia, jos vesi päätyy syvälle kallioperään pohjavedeksi.