- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Slangissa
- 1920 lähtien
- Levinneisyys
- yleinen
? → pohjoissaame luwˈsko ’homssu, laiska’ (johon mahdollisesti myös luulajansaame lusjka ’kevytmielinen nainen’).
Mahdollisesti deskr. sana; vertaa kuitenkin nykyruotsi murt. Suomi luska ’rämpiä, lorvia’, lusskär ’lurjus, riiviö’ sekä toisaalta luoska.
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
luuska ’(vanha) hevonen; elähtänyt nainen; ilotyttö’
murresana, joka todennäköisesti ← venäjä lóšadʹ ’hevonen’; sanalla on paljon äänt. läheisiä variantteja murteissa, joihin, kuten esimerkiksi myös sanaan luu se on voinut puhujien mielessä yhdistyä.