- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: hunn)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1747
- suomihunni
- nykyruotsihunn, hunner, myöhäinen muinaisruotsi hun(n)ar, muinaisnorja húnar, muinaisyläsaksa hūn, keskiyläsaksa hiune ’sama merkitys’
Nimitys luultavasti alkuaan turkin kieli-tataarin alkuperää ja levinnyt laajalti Aasiankin puolella (kiinan hiung-nu, muinaisintia Hūna, avesta Hunavō), mutta sen arvellaan germaanisella taholla sekaantuneen erääseen omap. sanapesyeeseen (alasaksa heune, keskiyläsaksa hiune ’jättiläinen’, muinaisnorja húnn muun muassa ’karhunpenikka’, nykynorja murt. hūn ’nuori poika’).