huo­ju­va

adjektiivi, verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

huo-ju-va (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: huojua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. epävakaa, hutera tai heiluva. Käytetään myös rakenteesta tai toimielimestä, joka on menettänyt vakautensa ja on romahduksen partaalla

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Tuolla tuli Silla Holmannin matamin rinnalla, pää alaspäin painuneena, kuin huojuva virpi.
— Jonas Lie, Elinkautinen
Ja molemmat painuivat rautatammien sekaan, yli kuivien, alla ratisevien lehtien, suunnattomien pyökkien pimentoon, joiden huojuvien oksien lomitse tähti silloin tällöin pilkahti, ja etenivät ryteikössä, johon ratsain ei olisi voinut tunkeutua.
— Alexandre Dumas, Pakolaiskuningas
Parasta romaanissa on unenomaisuus, joka "luo hienon jännitteen naturalismin ja symbolismin välillä huojuvan miljöökuvauksen kanssa", ja getosta muodostuu tarinan kuluessa miltei oma roolihahmonsa.
— Wikipedia: Golem (kirja)

Englanninkieliset vastineet

  • unfirm
  • unsteady
  • rocky
  • tottering

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huojuva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huojuva