1löysä1 – väljä, höllä; pehmeä, vetelä; lauha (ilma)
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: lös)
- Vanhin tieto
- 1754
- Levinneisyys
- yleinen, ei Inkerinmaa
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lainalähde: ← nykyruotsi lös ’irtonainen’, murt. Suomi löus, muinaisnorja lauss ’irrallinen’.
Vertaa lauha1, lausas, löyhä.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | löüseä ’löysä’ |
|---|
| karjala | leysätä ’löysätä’, leysäkkö ’(liian) löyhä’ |
|---|
(suomi → viro murt. (Kuusalu) löüsis ’löysällä’)
Samaa juurta olevia sanoja
2löysä2 – (työ)vuoro; kerta, jakso; lukukausi
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan löysi yhteydessä
- suomilöysi
- ruotsivertaa nykyruotsi avlösning ’vuorottelu; (työvuoron) vaihtuminen’
Samaa juurta olevia sanoja