jan­nu

substantiivi/ˈjɑnːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

jan-nu (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 11 252. yleisin sana

Merkitys

  1. (puhekieli)poika tai nuori mies

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Torin kulmassa he tapasivat Haverin Jannun, jota pidettiin vähän hölmönä, mutta joka siitä huolimatta, että toiset häntä usein narrasivat, oli muuten mukava poika.
— Aarne Mustasalo, Jokikylän pojat Turun koulussa
Pojat painoivat perässä, minkä kintuista lähti, sillä kaiken muun pettymyksen lisäksi oli raha jäänyt Jannulle.
— Aarne Mustasalo, Jokikylän pojat Turun koulussa
Hän ei ole mikään railakas jannu, mutta ei myöskään mikään kyhnys.
— Wikipedia: Pikku Pietarin piha (vuoden 1961 elokuva)

Etymologia

Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

jannu ’poika, (nuori) mies, kaveri’; myös junnu

ainakin osin ← ruotsi (slang.) janne ’tyyppi, henkilö; poika’, osin voi olla myös kotoperäisiä nimen Johannes (Janne, Juhani) muunnelmia, ja mahdollisesti sama sana kuin jannu artikkelissa janari.

Esiintymistiheys

12 196 esiintymää · 4.6 / milj.

Suomi24
5.2
Sanomalehdet
1.3
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.1
Reddit
12.6
Tekstitykset
2.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: jannu 48 % · jannut 13 % · jannun 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑnːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jannu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jannu